Akateemisten Naisten kansallinen ja kansainvälinen toiminta on paljosta velkaa dosentti Ritva-Liisa Karvetille, joka toimi Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtajana vuosina 1974–1977 ja Akateemisten Naisten Kansainvälisen Liiton puheenjohtajana vuosina 1986–1989. Kaiken kaikkiaan Ritva-Liisa Karvetti hoiti lähes kaksi vuosikymmentä erilaisia Akateemisten Naisten kansainvälisiä tehtäviä. Kiitokseksi ansiokkaasta työstään hänet kutsuttiin kansallisen liiton kunniapuheenjohtajaksi vuonna 1997 ja tuossa tehtävässä hän palveli Akateemisia Naisia aina viimeisiin päiviinsä saakka.
Kun Ritva-Liisa Karvetti aloitti työnsä Liiton puheenjohtajana vuonna 1974, hän kirjoitti jäsenlehti Minervaan paikallisyhdistysten miellyttävään yhdessäoloon perustuvasta, omalle jäsenkunnalle suunnatusta toimintamallista. Hän katsoi tällaisen toiminnan täysin oikeutetuksi, mutta rohkaisi paikallisyhdistyksiä laajentamaan oman piirinsä myös ulkopuoliseen yhteiskuntaan. Hän uskoi, että Akateemiset Naiset voisivat hyödyttää yhteiskuntaa aktiivisuudellaan ja toisaalta saada itse virikkeitä ja uutta sisältöä toimintaansa.
Liiton tunnuslause ”Viihdy, verkostoidu ja vaikuta” henkilöityi hyvin Ritva-Liisa Karvetissa: hän osallistui mielellään sekä yhdistysten kulttuuritapahtumiin että maailmanjärjestön konferensseihin. Lisäksi hän otti mielellään vastuuta yhteisten asioiden ajamisesta ja innosti yhdistyssisariaan vaikuttamistyöhön.
Järjestötyössä kehittyy ja oppii uutta
Ritva-Liisa Karvetti osoitti omalla esimerkillään, että järjestötyössä saattoi sekä hyödyntää että kehittää omia taitojaan. Kansainvälisen liiton puheenjohtajuuden jättäessään hän muisteli omaa esiintymisjännitystään, josta oli kärsinyt ensimmäisissä kansainvälisissä kokouksissaan. Sinnikäs ja rohkea hakeutuminen suurten yleisöjen eteen auttoi häntä lopulta sietämään omaa jännitystään hyvin.
Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtajana Karvetti katsoi, että kansallisen liiton tuli tukea ja kouluttaa paikallisyhdistysten luottamushenkilöitä ja hänen puheenjohtajakaudellaan Liitto tarjosi paikallisyhdistyksille muun muassa kokoustekniikan koulutusta.
Karvetista oli tärkeää huolehtia, että paikallishallituksissa oli monenlaista osaamista ja että yhdessä tekemisen ilot ja vastuut jakaantuivat niissä tasaisesti. Näin kukaan ei kuormittunut liikaa eikä yhdistys kaatunut siihen, jos hallituksesta jäikin joku sivuun elämäntilanteensa muututtua.
Vastuumme maailmasta
Ritva-Liisa Karvetin puheenjohtajakaudella alettiin myös tiedottaa aikaisempaa enemmän Akateemisten Naisten kansainvälisestä toiminnasta. Hän pyrki innostamaan yhdistysten jäseniä ottamaan aktiivisesti vastuuta yhteiskunnan asioista omassa kotimaassa ja koko maailmassa. Hän toivoi useassa yhteydessä, että Akateemiset Naiset eivät vaikenisi, sillä koulutetuilla naisilla oli ”suoraselkäisyyttä ja objektiivisuutta”. Karvetti painotti myös naisjärjestöjen yhteistyön merkitystä.
Karvetti teki paljon työtä, jotta Liitosta muodostuisi vahva yhteiskunnallinen vaikuttaja. Keinoina olivat erilaiset koulutukset, vuosikokousesitelmät ja Minervassa julkaistut kirjoitukset.
Projekti -77 ja Suomalaisia vaikuttajanaisia
Ritva-Liisa Karvetti otti myös kotimaassa käyttöön maailmanjärjestön suosimat vuositeemat. Vuonna 1976 vuositeemana oli Koulutetun naisen vastuu ja vuonna 1977 Akateeminen Nainen vaikuttajana. Uusia yhteistyökumppaneita löytyi mm. Akavasta ja STTK:sta. Akateemisten Naisten Projekti -77 johti yhteistyöhön Yleisradion kanssa ja projektin aloitteesta ja suunnittelun pohjalta Yle lähetti syksyllä 1977 ohjelmasarjan ”Nainen tänään”. Projektiin osallistui 13 paikallisyhdistystä ja niiden toiminta sai runsaasti tilaa paikallisissa sanomalehdissä. Samalla yhteistyö muiden naisjärjestöjen kanssa virisi ja vahvistui. Jokainen paikallisyhdistys lahjoitti oman paikkakuntansa kirjastolle Helsingin paikallisyhdistyksen 50-vuotisjuhlavuonnaan julkaiseman kirjan Suomalaisia vaikuttajanaisia (WSOY 1977). Teoksessa kerrottiin 21 suomalaisen vaikuttajanaisen tarina, joiden toivottiin kannustavan muita naisia rohkeisiin uravalintoihin.
Tutkimustyö ja kansainvälisyys innoittavat
Ensimmäisen puheenjohtajakautensa päätteeksi Ritva-Liisa Karvetti ilmoitti, ettei enää jatkaisi puheenjohtajana. Hän halusi valmistella väitöskirjaansa. Karvetti väitteli vuonna 1979 maa- ja metsätaloustieteiden tohtoriksi tutkimuksella Ravitsemusneuvonnan vaikutus sydäninfarktipotilaiden ruoankäyttöön ja ravinnonsaantiin. Myös kansainväliset tehtävät veivät yhä enemmän Karvetin aikaa. Hänet oli valittu kansainvälisen liiton kulttuuriasiain komitean puheenjohtajaksi ja pian hän aloitti myös kansainvälisen liiton varapuheenjohtajana.
Vuonna 1989 Suomen maajärjestö sai tilaisuuden emännöidä Akateemisten Naisten maailmankonferenssin jo toisen kerran historiansa aikana. Edellisestä Helsingissä pidetystä konferenssista oli kulunut 30 vuotta. Konferenssi oli myös hieno päätös Ritva-Liisa Karvetin kolmivuotiselle toimikaudelle IFUW:n puheenjohtajana. Espoon Dipolissa järjestettyyn konferenssiin osallistui noin tuhat naista ja heidän runsas sata seuralaistaan joka puolelta maailmaa, 45 maasta.
Perintö elää Liiton tulevaisuustyössä
Läksiäiskirjeessään maailmanjärjestön jäsenille Ritva-Liisa Karvetti kiitti järjestötyön eteen tuomista haasteista ja muistutti, ettei yliopistotutkinto taannut enää samanlaista menestystä kuin ennen. Sen lisäksi tarvittiin jatkuvaa valmiutta kehittää omaa osaamista. Sama päti myös järjestötoimintaan. Tarvittiin yhteistyötä ja uusia ideoita pitämään järjestö edelleen relevanttina. Tämä Ritva-Liisa Karvetin aatteellinen perintö elää edelleen muun muassa Liiton tulevaisuustyössä. Voit tutustua siihen Akateemisten Naisten seuraavilla Torstaikahveilla, jotka järjestetään 25.11.2021 klo 18.00 – 19.00 Zoomissa. Tervetuloa mukaan!
Susanna Sulkunen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton toimitusjohtaja
sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi
Lähteet:
Hoskola, Helena 1997: Osaavat osallistujat: SANL-FKAF 1922 - 1997. Helsinki: Suomen Akateemisten Naisten Liitto.
Pohls, Maritta 2013: Korkeasti koulutetut naiset: Suomen Akateemisten Naisten Liiton historia. Helsinki: SKS
- Akateemiset Naiset ikääntyvien naisten asialla: Professori Eeva Jalavisto (1909 - 1966)
- Akateemiset Naiset vertaistuen tarjoajina: Professori ja ministeri Inkeri Anttila (1916–2013)
- Akateemiset Naiset kansainvälisyyden ja YK-yhteistyön airueina: Maisteri Alli Wiherheimo (1895–1978)
- Akateemiset Naiset yliopistokoulutuksen lasikattojen särkijöinä: Professori Laimi Leidenius (1877–1938)
- Akateemiset Naiset - 100 vuotta ystävyyttä, sivistystä ja tasa-arvoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti