Suomen Akateemisten Naisten Liitto (SANL) osallistui eduskunnan Kansalaisinfossa torstaina 27.3.2014 järjestettyyn CEDAW- ja CSW -tilaisuuteen, jossa keskusteltiin Suomen YK:lta tänä keväänä saamista CEDAW-suosituksista sekä juuri New Yorkissa päättyneestä CSW58-kokouksesta.
Ns. CEDAW-sopimus (Committee on the Elimination of Discrimination against Women) on YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän kieltävä yleissopimus, joka hyväksyttiin vuonna 1979. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1986. CEDAW-sopimusta valvotaan kansallisten raporttien avulla. Yleissopimus on osa kansainvälistä ihmisoikeussopimusverkostoa, ja se on ollut esikuvana myös Suomen tasa-arvolaille. (Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö, http://www.stm.fi/tasa-arvo/kansainvalinen_yhteistyo)
CEDAW-sopimukseen hyväksyttiin vuonna 1999 lisäpöytäkirja, jolla henkilöille ja henkilöryhmille luotiin oikeus tehdä valituksia erilliselle CEDAW-komitealle. Suomi ratifioi pöytäkirjan ensimmäisten valtioiden joukossa joulukuussa 2000. Käytännössä valitusoikeutta ei ole kuitenkaan Suomessa hyödynnetty. Todennäköisesti siksi, että CEDAW-sopimusta ja tätä valitusmahdollisuutta ei tunneta Suomessa kovin laajalti. (Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö, http://www.stm.fi/tasa-arvo/kansainvalinen_yhteistyo)
Naisten aseman toimikunta (Commission on the Status of Women, CSW) on toinen YK:n toimielin, jota monet suomalaiset eivät tunne. YK:n Talous- ja sosiaalineuvoston ECOSOCin alainen CSW-toimikunta perustettiin vuonna 1946, ja tänä keväänä CSW-kokous keräsi yhteen jo 58. kertaa YK:n jäsenvaltioiden sekä monien kansainvälisten kansalaisjärjestöjen edustajat (ks. Marja Liisa Toivasen CSW-matkaraportti). Viralliseen kokoukseen kansalaisjärjestöjen edustajat pääsevät mukaan ainoastaan jäsenvaltioiden tai ECOSOCin delegaatioissa. Kansalaisjärjestöille on myös varattu mahdollisuus järjestää seminaareja ja muuta oheisohjelmaa virallisen kokousalueen ulkopuolella.
Suomen tulee tehdä YK:lle erillisselvitys naisiin kohdistuvasta väkivallasta
Asiantuntijajäsenistä koostuva CEDAW-komitea järjestää Genevessä YK:n jäsenvaltioille kuulemisia, joissa Suomen virkamiesdelegaatio on ollut selvittämässä CEDAW-sopimuksen toimeenpanon edistämistä säännöllisin väliajoin aina vuodesta 1992 saakka.
Viimeksi CEDAW-komitea kuuli Suomen valtiota CEDAW-sopimuksen toimeenpanosta helmikuussa 2014 ja antoi jatkosuosituksensa noin viikkoa myöhemmin. Kevään 2014 kuuleminen ja suositukset koskevat ajanjaksoa syksystä 2007 syksyyn 2011. Viive johtuu CEDAW-komitean suuresta työmäärästä.
CEDAW-komitean kiinnitti tälläkin kertaa erityistä huomiota naisiin kohdistuvaan väkivaltaan Suomessa ja pyysi Suomelta erillistä lisäselvitystä väkivaltakysymyksestä jo kahden vuoden päästä eli ennen vuoden 2018 seuraavaa virallista kuulemista. CEDAW-komitean Suomea koskevat päätelmät ja suositukset löytyvät täältä: http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=67770
Eduskunnan Kansalaisinfossa CEDAW-komitean tuoreimpia suosituksia kiittelivät sekä virkamiehet että kansalaisjärjestöjen edustajat, sillä YK:n tuki antaa lisäpontta molempien osapuolten Suomessa tekemälle nais- ja tasa-arvotyölle. Parisuhdeväkivallan lisäksi keskustelutilaisuudessa mainittiin työelämän ja terveydenhuollon moniperusteinen syrjintä, tyttöjen syömishäiriöt ja translain hidas eteneminen.
Edelleen huomautettiin, että Suomessa olisi syytä miettiä, miten nykyisistä ongelmista päästäisiin käytännön toteutukseen: CEDAW-sopimus on Suomessa vahvistettu jo 28 vuotta sitten ja edelleenkään sitä ei kuitenkaan ole toimeenpantu. Lisäksi todettiin, että EU-maat ja Suomi niiden mukana eivät itsekään täytä niitä tasa-arvokriteerejä, joita ne edellyttävät esimerkiksi kehittyviltä mailta.
Kansalaisjärjestöjen varjoraportti on hyödyksi myös virkamiehistölle
Suomen valtion lisäksi CEDAW-komitealle raportoivat Suomen tilanteesta useat suomalaiset kansalaisjärjestöt, jotka laativat komitealle yhdessä ns. varjoraportin. Viimeisimmän varjoraportin työstäminen aloitettiin vuonna 2012 ja sen tekoon kutsuttiin ne kansalaisjärjestöt, jotka olivat olleet mukana myös aikaisemman raportin (2007) kokoamisessa.
CEDAW-varjoraportti antaa kansalaisjärjestöille mahdollisuuden kertoa oman näkemyksensä valtion virallisen näkemyksen lisäksi tai sen vastapainoksi. Suomessa varjoraportti on antanut myös virkamiehistölle tilaisuuden tuoda julki sellaisia näkemyksiä, joita ei ole voitu Suomen virallisena kantana komitealle esittää. Suomen ulkoasiainministeriön johtamaan CEDAW-delegaatioon on poikkeuksetta kuulunut myös kaksi kansalaisjärjestöjen edustajaa, joten yhteistyötä tehdään yli "rajojen".
Kansalaisjärjestöjen tärkein instrumentti on varjoraportti, mutta kansalaisjärjestöillä on Genevessä mahdollisuus myös viralliseen suulliseen kuulemiseen sekä tunnin mittaiseen lounastapaamiseen komiteajäsenten kanssa. CEDAW-komitean jäsenet ovat hyvin perehtyneitä Suomen tilanteeseen ja esittävät mielellään lisäkysymyksiä esimerkiksi vähemmistöjen vähemmistöistä (mm. maahanmuuttajanaiset) ja niiden asemasta Suomessa.
Naislukutaitoisuutta on lisättävä
Kuten Kansalaisinfon keskustelutilaisuudessa muistutettiin, CEDAW ei ole tasa-arvosopimus, vaan naissopimus. Tämän huomiointi on erityisen tärkeää nykyään, kun naisten aseman edistäminen tuntuu olevan hienoisessa vastatuulessa. Suomessa ja Pohjoismaissa on yleistymässä sukupuolineutraali, valtarakenteet piilottava puhe (”Ei sukupuolella ole nyky-Suomessa enää merkitystä”, ”Miksi lainsäädännössä pitäisi erikseen mainita juuri naiset, kun miehilläkin on ongelmia”, ”Jos puhuttaisiin vain ihmisistä, tasa-arvo toteutuisi nykyistä paremmin.”).
Ilmiö tekee naislukutaitoisuuden lisäämisestä entistä tärkeämpää samalla, kun se osoittaa yhden lisäsyyn siihen, miksi CEDAW-sopimusta ei ole vieläkään toimeenpantu Suomessa. Paradoksaalisesti YK:n naissopimuksen toteuttamista hidastaa Suomessa se, että Suomi mielletään tasa-arvon mallimaaksi, minkä vuoksi tasa-arvotyö ja naisten aseman parantaminen jäävät helposti sivuun niin mediasta kuin päivän poliitikastakin.
Kansalaisinfossa oltiin yhtä mieltä siitä, että CEDAW-sopimus ja naistyö tarvitsisivat lisää medianäkyvyyttä Suomessa, jotta kansainväliset sitoumukset voitaisiin toteuttaa täällä. Sama pätee YK:n vuosituhattavoitteisiin, jotka sisältävät 189 YK:n jäsenmaan vuonna 2000 hyväksymät kahdeksan tavoitetta, jotka tähtäävät köyhyyden puolittamiseen ja parempaan terveyteen, koulutukseen, tasa-arvoon ja ympäristöön vuoteen 2015 mennessä (ks. esimerkiksi: http://www.un.org/millenniumgoals/). Nyt tekeillä ovat jo vuoden 2015 jälkeiset kehitystavoitteet, joista myös SANL antoi 20.3.2014 ulkoasiainministeriölle oman lausuntonsa (http://www.akateemisetnaiset.fi/lausunnot_ja_kannanotot.html).
...samoin poliittista tahtoa
Kansalaisinfossa muistutettiin myös poliittisen tahdon tärkeydestä. Virkamiehet totesivat, että CEDAW-sopimuksen toimeenpano on saatava hallitusohjelmaan, sillä ministeriöissä toteutetaan kulloisenkin hallituksen määrittelemää agendaa.
Poliittisen tahdon lisääminen edellyttää kansalaisjärjestöiltä aktiivista yhteydenpitoa poliitikkoihin ja puolueisiin. Monet kansalaisjärjestöt suosivat yhteydenottoja ministereihin, mutta ne eivät yksin riitä. Lobbaustyö on aloitettava huomattavasti aikaisemmin, jos mielitään saada laaja yhteiskunnallinen ja poliittinen konsensus naisasian tärkeydestä.
Kansalaisinfossa rohkaistiin järjestöjä ottamaan yhteyttä puolueisiin näiden jokakesäisten puoluekokousten alla, sillä puoluekokouksissa työstettävät puolueohjelmat toimivat pohjana myös seuraavan vaalikauden hallitusohjelmalle. Lisäksi järjestöjen tulisi aktivoitua myös varsinaisten hallitusohjelmaneuvottelujen aikana, kun puoluejohdot ovat kokoontuneet Säätytalolle yhteiseen neuvonpitoon. Tätä foorumia liian harva järjestö hyödyntää nykyään.
Yhteiskunnallinen vaikuttamistyö vaatii järjestöiltä aikaa, paneutumista ja lainsäädännön tuntemusta. Siksi kansalaisjärjestöjen olisi hyvä yhdistää voimansa ja hyödyntää toistensa vahvuuksia aina, kun se vain on mahdollista.
Susanna Sulkunen
Asiamies
sanl.fkaf[a]akateemisetnaiset.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti