Kapkaupungin Akateemisilla Naisilla hieno koulutusprojekti

Lauantaiaamun sää 12.10.2013 oli Reetta-tyttärelleni ja minulle ensimmäinen yllätys. Ilma oli todella tuulinen ja kylmä, mitä emme Etelä-Afrikassa osanneet odottaa. Ei muuta kuin kaikki mahdolliset vaatteet päälle ja matkaan kohti Kraaifonteinia.

Toinen yllätys oli positiivinen. Kapkaupungin Akateemiset Naiset olivat kutsuneet meidät tutustumaan projektiinsa Bloekombo Secondary Schooliin. Koulu sijaitsee Kraaifonteinissa köyhällä alueella, mikä tarjoaa vain vähän virikkeitä oppilaille. Kolmatta vuotta jatkuvan ja pian loppuvan projektin tavoite on tukea tyttöjä näiden elämänhallintataidoissa sekä koulukielessä englannissa, joka ei ole tyttöjen äidinkieli. Alkujaan projektiin oli valittu opettajien avulla 60 hyvin menestyvää tyttöä, mutta nyt joukko on pienentynyt kolmasosaan. Kokoontuminen lauantaisin ei jaksa motivoida kaikkia. Mutta se joukko, jonka me tapasimme, oli sitäkin innokkaampaa. Päivän aiheena oli kirjoittaa selostus vierailusta parlamentissa. Luokan varustetaso oli varsin yksinkertainen, mutta vihreä taulu tuntui toimivan hyvin. Tulomme luokkaa katkaisi teeman käsittelyn, sillä kaikki halusivat oppia muutaman sanan suomea.

Juttelimme puolisen tuntia tyttöjen kanssa ja kaikki tuntuivat ymmärtävän, että Etelä-Afrikassa, jossa työttömyysprosentti on 50%, koulutus on ainoa tapa päästä eteenpäin. Kun kuuntelin tyttöjä, vakuutuin siitä, että projektin tavoite, tien avaaminen heille johtaville paikoille, voi toteutua.

Iloiset yllätykset jatkuivat, sillä koulupäivän jälkeen siirryimme Peggy Ipsomin, Kapakaupungin Akateemisten Naisten tiedottajan, kotiin, jonne ilmestyi kahdeksan muuta jäsentä kullakin mukanaan jokin tyypillinen paikallinen leivonnainen. Aikoinaan täysin valkoinen järjestö on muuttumassa selvästi monietniseksi. Järjestön ongelmat ovat samanlaisia kuin meilläkin: varoja projekteihin on vaikeaa saada ja jäsenmäärää pitäisi koko ajan kasvattaa. Vastavalittu puheenjohtaja vaikutti kuitenkin luottavaiselta.

Vastavalittu presidentti Vicky Nembaware ja Hazel Bowen

Yksi ongelma Eetelä-Afrikassa on silti yli muiden. Kaikkea haittaa valtava rikollisuus. Tämäkin kaunis koti, jossa istuimme iltapäivää, oli ns. vartioidulla alueella eli korkean muurin ympäröimälle alueelle ajettiin portista, jossa vartija tarkisti tulijoiden henkilöllisyyden.

Peggy Ipsom ja Hazel Bowen, EteläAfrikan Akat. Naisten Liiton  presidentti

Sama näkyi Stellenboschissa, maan toiseksi vanhimmassa kaupungissa, jossa asuimme runsaan viikon ajan. Kaikki näytti kauniilta, valkoiset talot kuin vanhoilta alueilta Keski-Euroopasta, mutta jokaista taloa ympäröivät muurit. Kaupat menivät kiinni kuudelta ja sen jälkeen kadut hiljenivät. Asuimme yliopiston vierastalossa, jossa makuuhuoneet oli oven lisäksi ”suojattu” kaltereilla.

Näistä kalteriovista meille jäi niin pelottava kokemus, että emme öisin sulkeneet niitä. Olimme juuri tulleet taloon ja menin tyttäreni kanssa katsomaan käytävän päässä olevaa hänelle varattua makuuhuonetta. Tyttäreni kolmivuotias kuopus, jonka valvomisen vuoksi olin matkalla mukana, humautti kalterit kiinni. Puhelimet ja avaimet olivat hallissa kassissa ja ikkunoiden edessä kiinteät kalterit. Paniikki alkoi nousta, kunnes huomasimme, että tilanne ei sentään ollut toivoton. Kalteriovi aukeni toiseen suuntaa eikä suinkaan mennyt itsestään lukkoon. Kuka sanoikaan, että matkailu avartaa!

Yhteys Kapkaupungin Akateemisiin Naisiin antoi hyvän mahdollisuuden kuulla ja nähdä enemmän kuin mitä tavallinen matkaaja näkee. Jokaisen matkoille lähtevän jäsenemme kannattaakin katsoa IFUW:n sivuilta (www.ifuw.org) muiden maiden paikallisjärjestöjä ja ottaa niihin rohkeasti yhteyttä. Myös minä olen CIRinä valmis auttamaan yhteydenotoissa. Toki näin sanoessani toivon, että kun meille tulee vastaavia pyyntöjä kansainvälisiltä sisarjärjestöiltämme, myös meidän jäsenemme olisivat valmiita avaamaan kotiensa ovet.

Teksti ja kuvat:
Marja Liisa Toivanen
CIR (Coordinator of International Relations)