Yhteistyössä on voimaa - Varsinaissuomalaiset paikallisyhdistykset koolla Salossa ja Turussa

Toukokuussa 2019 nelisenkymmentä naista Salon Akateemiset Naiset ry:stä, Kvinnliga Akademiker i Åboland rf:stä ja Turun Akateemiset Naiset ry:stä kokoontuivat salolaisten kutsusta Salon Halikossa sijaitsevassa Wiurilan kartanossa yhteisen illanvieton merkeissä. Tuon illan tärkeimpänä tavoitteena oli yksinkertaisesti istua saman pöydän ääreen entuudestaan ainakin osin tuntemattomien aktiivien kanssa ja tutustua toisiimme. Meistä kukin kertoi vuorollaan itsestään, työurastaan ja motivaatiostaan toimia omassa yhdistyksessä ja 19 paikallisyhdistyksen yhteenliittymässä, Suomen Akateemisten Naisten Liitossa.

Illanvietto oli seurausta Liiton toimistolla Helsingissä syksyllä 2018 paikallisyhdistyksissä toimivien kansainvälisten asioiden yhteyshenkilöille järjestetystä kokouksesta, jonka yhteydessä lounaisen Suomen jäsenedustajat päättivät edistää toimia, joilla nämä kolme yhdistystä voisivat lähestyä toisiaan.

Toukokuun illassa oli mielenkiintoista ja hyvin virkistävää kuulla eri-ikäisten ja eri puolilta Varsinais-Suomea tulevien naisten kertomuksia. Joukkoon mahtui vuosikymmeniä yhdistysaktiiveina toimineita ja sitten myös niitä, jotka vasta muodostavat käsitystään sekä omasta yhdistyksestä että Liiton toiminnasta. Uskon meille kaikille avautuneen mahdollisuuden reflektoida omia ja toistemme motivaation lähteitä hieman uudesta näkökulmasta. Kartanon sali täyttyi sydämellisistä kohtaamisista ja hetkistä sekä suomen että ruotsin kielellä.

Erilaisia ääniä, samoja tavoitteita

Kuluvan vuoden lokakuussa tapasimme kolmen yhdistyksen kesken toisen kerran ja tällä kertaa kutsujana toimi Åbolandin naiset. Tavoitteena oli asettaa toiminnallemme varovaisia yhteisiä raameja ja tunnustella paikalla olleiden jäsenedustajien mietteitä oman yhdistyksen tilasta ja tulevaisuudesta. Åbolandin edustaja Barbro Kanerva oli valmistellut työpajan, jonka kautta pääsimme kiinni tärkeisiin ydinkysymyksiin: miksi olemme yhdistyksen jäseniä, mitä positiivista ja hyvää näemme yhdistyksen toiminnassa ja millaisia haasteita ja toiveita meillä kullakin on toiminnan kehittämisen suhteen. Olimme sekä armollisia, rehellisiä että vaateliaita vastauksissamme. Väittäisin meidän olleen yllättävänkin avoimia kohtaamaan erilaisia tulokulmia ja siten avoimia myös rakentavalle vuorovaikutukselle.

Vaikka kamppailemme samojen kysymysten parissa, teemme ajatus- ja suunnittelutyötä useimmiten yksin ja oman yhdistyksemme hallitusjäsenten kesken. Oli innoittavaa jakaa ja purkaa ongelmia ja huomata, että myönteisiä asioita kerääntyi keltaisille lapuille huomattavasti enemmän kuin negatiivisia. Ja negatiivisetkin vaikuttivat ennemminkin ratkaistavissa olevilta kysymyksiltä kuin toivottomuudelta. Keskinäinen työmme on vasta aluillaan tässä muodossaan ja seuraava tapaamisemme vuoden 2020 puolella raamittaa jälleen ajatuksiamme yhden askelen eteenpäin. Pitkäjänteisen yhteistyön luominen ei käy hetkessä, mutta kyse onkin prosessista, ei projektista. Yhteistyön hyviä lähteitä tulee vaalia toisia kuunnellen ja antaen tilaa erilaisille näkemyksille.

Kun Itämeren alueen Akateemiset Naiset kokoontuivat lokakuun puolivälissä Tiedekeskus Heurekaan, oli siinä kontekstissa yhtä lailla mahdollista avautua vuorovaikutukselle uusien ja entuudestaan tuttujen ihmisten kanssa. Seminaareissa yhtä tärkeää kuin virallinen ohjelma, on verkostoitua ja kohdata muita. On tärkeää katsoa kulissien taakse ja erinomainen mahdollisuus tähän avautuikin lounaspöydässä, jossa istui valtakunnallisesti ajatellen melko kattava maantieteellinen otos akateemisia naisia eri ikäryhmistä. Keskustelu virisi nopeasti ja pallottelimme ideoilla ja ajatuksilla siitä, mitä yhdistykset voisivat tehdä yhdessä yhteishengen voimistamiseksi. Tunnustelut kiirivät vielä kuluvan syksyn aikana ainakin kansainvälisten asioiden komiteaan ja sitä kautta Liiton hallitukseen.

Näissä tapaamisissa on kyse Liiton ja yhdistysten virallisista ohjelmista, tavoitteista ja poliittisista linjauksista. Ajattelen kestävän pohjan tälle työlle syntyvän ainoastaan voimakkaan ja myönteisen muistijäljen jättävien yhteisten kohtaamisten kautta, kun me kautta Suomen ja joskus valtioiden rajatkin ylittäen, tapaamme ja kohtaamme toisemme avoimina ymmärrykselle ja vuorovaikutukselle.

Liiton voima on sen jäsenyhdistyksissä ja niiden tavoista rakentaa alueellisesti tunnistettavaa toimintaa. Alueiden keskinäisellä yhteistyöllä ja valtakunnallisilla yhteisillä tapaamisilla sekä yhdistysten että Liiton toiminta on rikkaampaa ja sisällöllisesti merkityksellisempää. Voimme oppia toisiltamme ja jakaa toistemme kanssa entuudestaan tuntematonta. Meillä kullakin on oma äänemme ja syymme olla yhdistyksessä. Nämä erilaiset äänet ovat tärkeitä ja niitä tulee kuulla, kuunnella ja ymmärtää.

Elina Tuomarila 
Salon Akateemiset Naiset ry.

Kuvat: Maritta Tammio (Turun Akateemiset Naiset ry.) ja Eva Wahlberg-Jäntti (Kvinnliga Akademiker i Åboland rf.)

Uutta intoa urallesi - Kansainvälinen työelämätapahtuma Helsingin kaupungintalolla

Viime tiistai 29.10.2019 oli Suomen Akateemisten Naisten Liitolle vilkas päivä, sillä pian Pasilan työllistymistapahtuman jälkeen järjestimme Helsingin kaupungintalolla Uutta intoa urallesi -työelämätapahtuman. Tapahtuman järjestäjinä olivat Akateemisten Naisten lisäksi koulutettuja maahanmuuttajanaisia tukeva Auroras-verkostomme sekä korkeakouluopiskelijoiden inspiroiva mentorointiyhteisö Women's Career Network Finland.

Tapahtuman avasi yksi WCN Finlandin mentoreista, johdon valmentaja Ira Leppänen Emergystä. Ira kertoi meille yleisönsä osallistaen ja hyvin havinnollistaen tunneälystä ja sen merkityksestä työelämässä. Ira innosti meidät kaikki analysoimaan tarkemmin tunteitamme ja tunnistamaan myönteisten tunteiden voiman myös ongelmanratkaisussa.

Iran innostavan esityksen jälkeen jakauduimme pisteille, joita sai vapaasti kiertää oman kiinnostuksensa mukaan. Akateemisten Naisten, Auroras-verkostomme ja Women's Career Finlandin toimintaan ja aktiiveihin tutustumisen lisäksi tapahtumassa saattoi kartoittaa omia urahaaveitaan, selvittää toisessa maassa suoritettujen tutkintojen kelpoisuutta  Suomessa sekä tutustua Shortcutin start up - ja yrittäjyyskoulutukseen.

Erityisen suositulta pisteeltä vaikutti viestintä- ja vuorovaikutuskouluttaja Petra Alijärven antama perehdytys oman osaamisen tunnistamiseen. Kuuntelin vaikuttuneena sen itsekin. Metodi on yksinkertainen: kerro kaverillesi tilanteesta, jossa olet selviytynyt erityisen hyvin ja kaverisi listaa sinulle, mitä taitoja tuo prosessi sinulta edellytti. Kyllä vain syntyy pitkä lista! Itsehän sitä helposti vain kuvaisi osaamistaan, että tällainen peruspirkkohan minä vain olen. Kannustavaa vertaistukea todella tarvitaan!

Seuraavassa tällaisessa työelämätietoutta tarjoavassa tapahtumassamme voisi hyvin olla yhtenä yhteistyökumppanina myös TE-toimisto, jotta voisimme tarjota korkeakoulutetuille työhankijoille mahdollisimman ajantasaisen kuvan siitä, millaisia palveluja työvoimatoimistolla on heille tarjota. Myös työnhakijoiden jaksamisesta tulisi puhua nykyistä enemmän. Korkeakoulutetuilta työnhakijoilta odotetaan valtavaa omatoimisuutta, vaikka työttömyys syö varsinkin pidempään jatkuttuaan heidän itsetunnostaan sellaisen palan, että he tarvitsivat työnhakutaitojen sparrauksen lisäksi tuntuvaa tukea myös omaan jaksamiseensa.

Jos sinulle tulee mieleen muita ideoita tai toiveita seuraavaan työelämätapahtumaamme, ota rohkeasti yhteyttä.

Teksti ja kuvat: Susanna Sulkunen

sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi

Miten järjestöharrastus voi auttaa työllistymisessä?

Suomen Akateemisten Naisten Liitto osallistui tiistaina 29. lokakuuta Työllisyyden palvelutorille Pasilan TE-toimistossa. Työllisyyden palvelutori on TE-toimistojen palvelupiste, josta saa henkilökohtaista neuvontaa työhaun ja koulutuksen kysymyksiin. Palvelupisteet sijaitsevat Espoossa Ison Omenan palvelutorilla, Helsingissä Pasilan TE-toimiston aulassa ja Vantaalla TYP:n tiloissa Vernissakadulla. Niissä järjestetään tapahtumia, joissa voi tutustua erilaisiin hankkeisiin ja potentiaalisiin työnantajiin.

Palvelutorin Tapahtumatiistaissa meillä oli mahdollisuus esitellä korkeakoulutetuille työnhakijoille erilaisia tapoja, joilla järjestöharrastus voi auttaa työllistymään. Kahdessa tunnissa kävijöitä oli runsaasti ja keskustelu oli hyvin vilkasta. Valitettavasti tälläkin kertaa aika tuntui loppuvan kesken, mutta seuraavan kerran Akateemisten Naisten toimintaa esitellään Pasilan TE-toimistossa tiistaina 26.11.2019 klo 10-12. Tule silloin keskustelemaan kanssamme työllistymisestä ja järjestötoiminnasta!

Tässä kootusti lokakuisen tapahtuman keskusteluissa nousseet ajatukset:

Uudet kontaktit - Mietityttääkö alanvalinta tai -vaihto? Haluaisitko tietoa jostain tietystä ammatista, josta sinulla ei ole vielä kokemusta? Haluaisitko kuulla kokemuksia mainosbrosyyrien sijasta suoraan heiltä, jotka työskentelevät tuossa ammatissa? Akateemisissa Naisissa on ammattilaisia useilta eri aloilta ja eri elämänvaiheesta. Tule tutustumaan meihin!

Uudet taidot - Haluaisitko monipuolistaa ansioluetteloasi? Luottamustehtävissä voit kartuttaa mm. johtamis-, organisoimis-, ongelmanratkomis-, viestintä- ja taloustaitoja, joita myös työnantajat arvostavat. Harrastuksesi voi olla paljon enemmän kuin vain yksi lisäviiva CV:ssä!

Uudet työllistymismahdollisuudet - Eivätkö avoimet hakemukset nappaa? Tarvitsisitko kontakteja unelmien työpaikkaasi?

• Akateemisissa Naisissa voit auttaa organisoimaan omalle paikallisyhdistyksellesi esimerkiksi yritysvierailun, jossa voit kerätä tietoja organisaatiosta työpaikkana samalla, kun tulet itse tutuksi ko. yritykselle. Yritysvierailun jälkeen tehty hakemus on paremmin räätälöity ja vaikeampi ohittaa.
• Voit myös esimerkiksi luoda kontakteja unelmatyöpaikkaasi haastattelemalla ko. organisaation edustajaa Liiton jäsenlehteen tai blogiin vaikkapa työelämän tasa-arvokysymyksistä.
• Edelleen voit tuoda omaa ammatillista osaamistasi esille Liiton blogissa sekä koulutus- ja tasa-arvopolitiikkaan kohdistuvassa vaikuttamistyössämme.

Uudet ajatukset - Oletko kyllästynyt vatuloimaan työllistymistäsi yksin? Ryhmässä kokemuksia vaihtamalla ideoita löytyy aivan uudella tavalla. Sehän todettiin myös Pasilassa!

Mitä sinä lisäisit tähän listaan?

Susanna Sulkunen
sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi

Koulutuksen ja työelämän tasa-arvoistaminen hyötyisi kansainvälisestä yhteistyöstä

Suomen hallitus miettii parhaillaan, miten koulutusta pitäisi uudistaa vastaamaan työelämän tarpeita 2030-luvulla (Yle 28.9.2019). Visio 2030 -työn lisäksi hallitusohjelmassa mainitaan osaamisen ja oppimisen tiekartta sekä korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelma. Näin laaja poliittinen panostus koulutukseen on hyvin tervetullutta.

Korkeakoulutettujen määrän nosto 50 prosenttiin nuorista aikuisista on kunnioitettava tavoite, mutta riittääkö prosentuaalinen tavoite kaiken osaamisen saamiseksi käyttöön? Tässä voimme hyödyntää kansainvälistä yhteistyötä.

Suomalaista työelämää leimaa vahva eriytyminen naisten ja miesten ammatteihin. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 suomalaisista palkansaajista vain 9,3 % sijoittui ammatteihin, joissa on tasaisesti naisia ja miehiä.

Ammatillinen eriytyminen noudattaa koulutusalojen sukupuolisegregaatiota. Yhdeksän kymmenestä terveys- ja hyvinvointi­alojen koulutuksen ja kasvatus­tieteiden koulutuksen suorittaneista on naisia, kun taas miehet muodostavat lähes vastaavan enemmistön tekniikan ja ICT-alan suorittaneista.

Yksilön kokeman epätasa-arvon lisäksi koko yhteiskunta häviää, mikäli osaaminen ei kohdennu oikein eikä työvoiman kysyntä ja tarjonta kohtaa markkinoilla. Euroopan tasa-arvoinstituutin mukaan teknistieteellisten, ns. STEM-alojen sukupuolisegregaation purkaminen kasvattaisi EU-maiden bruttokansantuotetta jopa 600-800 miljardia vuoteen 2050 mennessä. Naisvaltaisten alojen vähäisempi arvostus näkyy yhä palkkauksessa ja sitä myöten myös naisten matalimmissa eläkkeissä. Lisäksi naisten ja miesten jakautuminen eri aloille jäykistää työmarkkinoita.

Suomalaiset myös haluavat nykyistä monimuotoisempaa työelämää. Tasa-arvobarometrin 2017 mukaan 76 % miehistä ja 83 % naisista oli sitä mieltä, että teknisten ja ICT-alojen (tietojenkäsittely ja tietoliikenne) työtehtävissä tulisi olla enemmän naisia. Suomalaiset myös arvioivat sekä talouselämän että yritysten hyötyvän, jos johtopaikoilla olisi enemmän naisia (naisista 89 %, miehistä 71 % samaa mieltä).

Suomessa koulutuksen ja työelämän segregaatiota on yritetty purkaa jo kolme vuosikymmentä ilman suurempaa menestystä. Joillekin tämä on todiste tilanteen luonnollisuudesta: tytöt ja pojat ovat pohjimmiltaan erilaisia ja suuntautuvat siksi eri aloille. Tulkintaa puolustetaan myös sillä, että koulutuksen ja työelämän sukupuolen mukainen eriytyminen on kansainvälinen ilmiö, jos kohta Suomessa sukupuolisegregaatio onkin Pohjoismaiden jyrkintä.

Tutkimusten mukaan segregaatiossa ei ole osaamisen puutteesta. Nuorten alavalintaa ohjaavat eri ammateista saadut tiedot ja asenteet. Myös yhteiskunnallisella keskustelulla on merkitystä. Epävarmat nuoret tekevät ”turvallisia” valintoja: vaatii rohkeutta hakeutua vähemmistön edustajaksi alalle, jonka kuulee toistuvasti olevansa nais- tai miesvaltainen. Rakenteellinen syrjintä sekä roolimallien puute pahentavat tilannetta.

Asenteiden ja rakenteiden muuttaminen ei ole helppoa. Suomessa on 1970-2010-luvuilla toteutettu yli 300 kehittämishanketta, joissa on pyritty koulutuksen ja työelämän segregaation lieventämiseen. Hankkeille on tyypillistä, että ne loppuvat kesken hyvin alkaneen työnsä ja että niiden hyvät käytännöt jäävät vaille laajempaa huomiota.

Tutkijoiden mukaan pysyvän muutoksen aikaansaamiseksi on keskityttävä kasvatusinstituutioiden, vapaa-ajan ympäristöjen sekä työelämän asenteiden ja arvojen muuttamiseen.

Poliittinen tahto auttaa pitkälle. Vielä pidemmälle päästään, jos hyödynnetään kansainvälisten verkostojemme tietoa ja kokemusta.

Haasteet Britanniassa ovat hyvin samankaltaisia. Vain 26% STEM-aloilta valmistuvista opiskelijoista ja 22% työvoimasta on naisia. Suurimpien pörssiyhtiöiden johtoryhmissä naisia on 30 prosenttia.

Monimuotoisuus ja tasa-arvo STEM-koulutuksessa ja työelämässä on yksi Britannian hallituksen prioriteeteista. Aiemmin tänä vuonna se julkaisi strategiansa ”Sukupuolten välinen tasa-arvo kaikissa vaiheissa: tiekartta muutokseen”. Tiekartassa sitoudutaan vaikuttamaan sitkeisiin sukupuolittuneisiin esteisiin eri elämänvaiheissa. Britanniassa hyödynnetään myös STEM-lähettiläitä, jotka monipuolistavat mielikuvia tieteellisteknillisten alojen uravaihtoehdoista.

Britanniassa myös tutkimusrahoitus on tietyillä aloilla sidottu tasa-arvon toteutumiseen. Vuonna 2005 perustettu Athena SWAN Charter edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja tukee naisten asemaa STEM-aloilla korkeakoulutuksessa. Athena SWAN on otettu käyttöön yli 160 yliopistossa ja tutkimuslaitoksessa Britanniassa, Irlannissa ja Australiassa. Britannian suurin kliinisen lääketutkimuksen rahoittaja The National Institute for Health Research vaatii rahoittamiltaan hankkeilta tasa-arvon toteutumisen osoittamista Athena SWAN Charterin kautta. Suomessa tällaista panostusta ei ole vielä nähty. WISE kampanja puolestaan on koonnut verkoston STEM-aloilla työskenteleviä naisia, jotka edistävät sukupuolten välistä tasa-arvoa koulun penkiltä yritysten hallituksiin.

Toimimalla yhdessä ja kansainvälisten kumppanien kanssa vahvistamme yksittäisten toimijoiden vaikutusta, oppimme toisiltamme ja saavut kestävän muutoksen, josta yhteiskunnat hyötyvät sekä taloudellisesti että sosiaalisesti.

Professori Carole Mundell, Chief Scientific Adviser, UK Foreign and Commonwealth Office
Toimitusjohtaja Susanna Sulkunen, Suomen Akateemisten Naisten Liitto

Professori Mundell on pääpuhujana Suomen Akateemisten Naisten Liiton ja sen Itämeren alueen sisarjärjestöjen koulutuksen tasa-arvoseminaarissa, joka järjestetään Tiedekeskus Heurekassa lauantaina 12.10.2019.

Jämställdhet inom utbildning och arbetsliv gynnas av internationellt samarbete

Finlands regering överväger som bäst hur utbildningen kunde förnyas för att bättre svara mot de krav arbetsmarknaden ställer på 2030-talet (Yle 28.9.2019). I regeringsprogrammet nämns förutom arbetet på ”Vision för 2030” en vägkarta för kunskap och lärande och en plan för att göra högskolestudier lättare tillgängliga. En såhär bred politisk satsning på utbildning är mycket välkommen.

En höjning på 50% av högskolestuderande unga vuxna är ett aktningsvärt mål men kommer denna procentuella höjning att räcka till för att få kunskapen att tas i bruk? Här kan vi dra nytta av internationellt samarbete.

Den finländska arbetsmarknaden präglas av en klar uppdelning mellan kvinnliga och manliga yrken. Enligt Statistikcentralen  arbetade år 2016 endast 9,3 %  löntagare i Finland i yrken med lika många kvinnor och män.

Könssegregering av jobben går parallellt med könsegregering inom utbildning. Nio av tio som studerat hälso-och sjukvård och pedagogik är kvinnor medan männen åter är i nästan motsvarande majoritet bland dem studerat teknik och ICT.

Om en individ uppfattar sig som icke jämställd och om kunnandet är felinriktat och om inte utbud av och efterfrågan på arbetskraft möts förlorar hela samhället. Enligt Europeiska institutet för jämställdhet mellan könen kunde man genom att minska klyftorna mellan könen inom utbildningen för vetenskap, teknik, ingenjörsvetenskap (STEM) öka bruttonationalproduktionen för EU-länderna med upp till 600-800 miljarder fram till år 2050. Den lägre uppskattningen av kvinnodominerade yrken märks fortfarande i lönesättning och i och med det också pensionerna. Dessutom leder könsegregation av jobben till en trögare arbetsmarknad.

Finländarna vill också ha ett mångsidigare arbetsliv. Enligt jämställdhetsbarometern år 2017 är 76% av männen och 83% av kvinnorna  av åsikten att det borde finnas fler kvinnor som sysslar med databehandling och teleteknik. Finländarna (kvinnor 89 % , män 71%) anser även att näringslivet och företagen drar nytta av att fler ledarposter besätts av kvinnor.

I Finland har man under 30 år utan större framgång försökt bryta könssegregration inom utbildning och arbetsliv. För en del är detta ett bevis på ett naturligt tillstånd: flickor och pojkar är i grunden olika och söker sig därför till olika branscher. Den här tolkningen  försvaras också med att könssegregering är ett internationellt fenomen även om den i Finland ändå anses vara vara tydligast i Norden.     

Enligt forskningen är segregrering inte fråga om brist på kunskap. Hur ungdomar väljer yrke har att göra med vilken information de fått och vilka förhandsföreställningar de har om olika branscher. Osäkra ungdomar gör ett "säkert” val: det kräver mod att söka sig till ett jobb som alltid ansett vara mans-eller kvinnodominerat och på så sätt bli en minoritetsrepresentant. Situationen försämras också av strukturell segregrering och brist på rollmodeller.

Att råda bot på förhandsföreställningar och strukturer är inte lätt. I Finland har man  under 1970 och 2010 – talen genomfört över 300 utvecklingsprojekt som har gått ut på lindra segregration i utbildning och arbetslivet. Typiskt för projekten har varit att att de avslutats mitt i arbetet efter en lyckad start och att exempel på goda tillämpningar inte ägnats någon större uppmärksamhet.

För att få en bestående förändring till stånd bör man enligt forskarna koncentrera sig på att ändra värderingar och inställningar på utbildningsanstalterna, i arbetslivet och fritidsverksamheten.

En politisk vilja leder långt. Ännu längre leder det om vi drar nytta av våra internationella nätverks know how och erfarenhet.

Utmaningarna i Storbritannien är av liknande slag. Endast 26% av studerande i STEM-branscher och 22 % av arbetskraften består av kvinnor. I de större börsbolagens ledningsgrupper är ca 30 % kvinnor.

Mångfald och jämställdhet i STEM-utbildning och arbetsliv är en av   Storbritanniens regering  prioriteringar. Tidigare i år publicerade regeringen sin strategi ”Jämställdhet mellan könen i alla sammanhang: Ändrad vägkarta”. Med vägkartan vill man påverka sega könssegregerande hinder i olika livskeden. I Storbritannien använder man sig också av STEM-ambassörer som utvecklar och visar på alternativa yrkesval i vetenskapligt-tekniska branscher.

I Storbritannien är också forskningsbidrag på vissa områden  bundna till förverkligande av jämställdhet. Athena SWAN Chartergrundad 2005 befrämjar jämställdhet mellan könen och stöder kvinnornas ställning gällande högskoleutbildning i STEM-branscher. Över 160 universitet och forskningsanstalter i Storbritannien, Irland och Australien har tagit Athena SWAN i bruk. National Institute for Health Research, Storbritanniens största bidragsgivare för klinisk medicinsk forskning kräver av de projekt det stöder via Athena SWAN Charter ett visat förverkligande av jämställdhet. En liknande satsning har vi ännu inte upplevt i Finland. WISE-kampanjen har å sin sida förenat kvinnor som jobbar i STEM-branscher till ett nätverk som befrämjar jämställdhet mellan könen allt från skolbänkarna till företagsstyrelser.

Genom gemensamt arbete och tillsammans med våra samarbetspartners stöder vi enskilda aktörers insatser, lär av varandra och får en hållbar förändring som våra samhällen drar nytta av både ekonomiskt och socialt.

Professor Carole Mundell, Chief Scientific Adviser, , Chief Scientific Adviser, UK Foreign and Commonwelth Office
Verksamhetsledare Susanna Sulkunen, Finlands Kvinnliga Akademikers Förbund.

Professor Mundell är huvudtalare vid seminariet om jämställdhet inom utbildning, arrangerat av Finlands Kvinnliga Akademiska Förbund och dess systerföreningar från Östersjöområdet. Tid och plats 12.10 2019 i Vetenskapscentret Heureka.


(Svensk översättning: Marie-Louise Blåfield)

Etätyö – laiskottelua vai tehokasta puurtamista?

Etätyö on toisille maailmoja avaava mahdollisuus. Toisille se on ehkä jopa uhka – ainakin jos odotetaan, että töitä tehdään etänä ainakin joskus.

Etätyöstä on puhuttu ja kirjoitettu paljon, mutta katsotaanpa aihetta työntekijän näkökulmasta.

Itse pystyn etäpäivinä usein keskittymään paremmin ajattelua vaativiin toimiin kuin ammattikorkeakoulu Laurean kampuksella.  Avokonttorit ilman nimettyjä paikkoja luovat välillä hieman haastavan työympäristön. Toki niissä on paljon hyviäkin puolia ja vaihtelevuutta.

Yritän päästä pitämään etäpäivää ainakin kerran viikossa, jotta saan purettua tietokoneen ääressä rauhassa istumista vaativaa työsumaa. Myös moni muu on löytänyt etätyön hyödyt. Eräs kollegani jopa totesi tulevansa kampukselle vain pakosta, koska kotoa käsin työhommat hoituvat sujuvammin.

Etätyö myös auttaa sovittamaan työ- ja perhe-elämää yhteen. Pomodoro –tekniikka (25 min. töitä, 5 min. tauko) mahdollistaa esimerkiksi kotityöt päivän aikana. Asiantuntijatehtävässä olevan ystäväni mukaan etäpäivänä tulee esimerkiksi pestyä pyykkiä, joka edistää kotitöiden hoitamista, mutta sitä tehdessä voi myös miettiä työpulmia. Koneelta välillä nouseminen ja käsillä jotain tekeminen voi nimittäin aukaista luovuushanat.

Hoituvatko työt? Jos aamulla kirjaa ylös päivän tärkeimmän tavoitteen, auttaa se fokusoinnissa etätöissä. Jos joskus on tunne, että muut paheksuvat etätöitä ja ajattelevat sen olevan laiskottelua, siihen auttaa kalenterimerkinnät tehdyistä töistä. Näin voit hyvällä omallatunnolla mennä illalla nukkumaan.

On työntekijöitä, jotka voivat hoitaa työnsä missä tahansa. Heille riittää sopiva taso, jolle läppärin voi laskea. Keskittyminen on loistavalla tasolla vaikkapa maauimalan aurinkoisen pöydän äärellä. Osa ihmisistä kuitenkin tarvitsee ’rutiinin’ työntekoa varten.

Monet valitsevat tulla työpaikalle joka aamu suunnilleen samaan aikaan ja eritoten samaan paikkaan. Nykyaikaisilla kampuksilla he valitsevat usein saman pöydän ja tuolin samasta tilasta, vaikka valinnanvaraa tilojen suhteen voi olla usean rakennuksen verran. Tämä voi toki luoda myös kismaa, jos joku vähemmän työpaikalla viihtyvä sattuu aamulla paikalle ja ottaa päivän ajaksi omakseen paikan, joka on jo jonkun toisen ’henkinen’ työkoti. Tällaista ongelmaa ei toki ole yhteisöissä, joissa vielä on työhuoneet ovineen, ja joissa ei pelkän lokerikon, lainapöydän ja –tuolin turvin työpäiviä tarvitse hoitaa.

Itse pidän siitä, että käytettävissä on monitoimitiloja. Välillä niskoillekin tekee hyvää ottaa läppärityyny syliin koneineen, heittäytyä sohvalle ja nostaa jalat rahille työpaikalla. Tai vaikka istua pari tuntia ideoimassa Fatboyssa ja verrytellä ajatuksia jumppapallon päällä työpöydän ääressä istumisen tai seisomisen sijaan.

Mikä työssä muuttuu?

Valtioneuvoston kanslian (33/2017) raportissa ’Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta’ esitetään, että työn murroksessa ei ole kyse siirtymisestä yhdestä tavasta tehdä töitä johonkin toiseen, vaan nykyisestä moneen erilaiseen tapaan. Yksi vahva tapa eri muotoineen on juuri etätyö.

Osaamisen jatkuva päivittäminen on avainasemassa erityisesti hyvinvoinnin turvaamiseksi, kun työtavat ja työn luonne muuttuvat. Etätyössä et aina pääse heti kollegoiden kanssa jakamaan ideoita ja osaamista samalla tavalla kuin toimistoympäristössä.

Sopivat ratkaisut työn muotojen suhteen löytyvätkin kokeiluiden sekä yrityksen ja erehdyksen kautta. Oleellista on linkittää tulevaisuuden visiot ja nykyhetken toimenpiteet ja keskustella toimijoiden muuttuvista rooleista ja vastuista.

Vastuukysymys koskien etätöitä onkin hyvin oleellinen. Työn laatu ei voi kärsiä kotona hengailusta työpäivänä.

Luterilainen virkamoraali yleensä varmistaa, että työt hoidetaan Suomessa etänäkin, vaikka niiden hoitamattomuus ei heti muille näkyisikään. Monella työluuri ja sähköposti ovat avoinna melkein 24/7, ja suurempi ongelma taitaakin olla, ettei firmojen kompensaatiopolitiikka ole ajassa mukana. Täytyisi ymmärtää, että työ liikkuu, ja se ei ole kellosta kiinni. Nämä asiat tulisivat olla selvästi esillä työsopimuksessakin. Tässä ’töitä tehdään tarvittaessa’ –ajassa voit usein tehdä muutaman tunnin aamulla ja loput vaikka illalla.

Etätyö tuskin tulee vähenemään. Päinvastoin se toivon mukaan luo työpaikoille yhä enemmän yrittäjämäistä henkeä. On tärkeää pitää toimenkuvastaan ja hyvästä työn jäljestä huoli yrittäjän tavoin, vaikka pomo on hyvin harvoin niskaan hengittämässä tai edes samassa rakennuksessa.

Työyhteisö pysyy tärkeänä

Etätyön yksi vaara on yhteisöllisyyden puuttuminen, varsinkin jos tiimipalaveritkin ovat vaikka Skypessä.

Valtioneuvoston kanslian (33/2017) raportissa todetaan, että väliaikaisten ja itseorganisoituvien yhteisöiden rooli tulee korostumaan työn tekemisessä tulevaisuudessa. Työtä ei tehdä enää yksinomaan yritysten ja organisaatioiden kautta, vaan lisäksi erilaisten alustojen, asioiden ja projektien ympärille muodostuneiden joustavien ja avoimien yhteisöiden kautta. Tällainen uudenlainen yhteisöllisyys esitetään usein melko mutkattomana asiana, joka vaatii vain hieman lisää vuorovaikutustaitoja, mutta siinä piilee myös poissulkevuuden vaara, jos aina ei muisteta, että siellä ’langan päässäkin’ tehdään töitä.

Itse kokeilin kauniina hellepäivänä talon terassia, jossa silmiä pystyy välillä lepuuttamaan järveä tuijotellen. Työt sujuivat hyvin, mutta usean tunnin yli 10 hengen Skype-tapaaminen tuotti kieltämättä välillä hieman ongelmia. En aina saanut selvää muiden puheesta, suunvuoroa tai minut unohdettiin linjalle.

Valtioneuvoston raportissa todetaankin, että lähtökohtaisesti kenenkään ei tulisi olla irrallinen ympäröivästä yhteisöstään ja ratkaisuiden tulisi olla hyödyllisiä sekä yksilön että yhteisön näkökulmasta. Yksilö ei ole vain korvattavissa oleva osa konetta, vaan elimellinen osa elävää yhteisöä. Vaikka pitää etätyöstä, tulee työntekijän itsekin huolehtia siitä, että on kiinni työyhteisössään myös konkreettisesti.

Tosiasia kuitenkin on, että jo ajatuksena se, että työnteko olisi paikkaan sidottua nykyaikana kaikilla aloilla, on suorastaan älytön, koska ihmistä ei voi pakottaa keksimään. Vanhan kyttäävän pomon aika on ohi, ja tämä itseasiassa lie huojennus pomoillekin! Etätyön johtaminen on sitten aihe, joka tarvitsee oman kirjoitelmansa.

Anne Turunen
Lehtori, TKI-asiantuntija, Laurea AMK
Helsingin Akateemiset Naiset ry.

Lähde: Dufva, M., Halonen, M., Kari, M., Koivisto, T., Koivisto., R., Myllyoja, J. 2017. Kohti jaettua ymmärrystä työn tulevaisuudesta. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja: 33/2017

Kenen historiaa muistamme?

Suomessa on viimeisen vuoden aikana käyty vilkasta yhteiskunnallista keskustelua toisen maailman sodan aikana vapaaehtoisina Saksan armeijaan lähteneistä suomalaissotilaista. Syyllistyivätkö suomalaiset sotarikoksiin, olivatko he tietoisia holokaustista ja Saksan Itärintaman julmuuksista? Keskustelu lähti liikkeelle tutkija Andre Swanströmin teoksesta Hakaristin ritarit, ja jatkui Lars Westerlundin Kansallisarkistolle tekemän selvityksen myötä. Tutkimustulokset eivät ole miellyttäneet kaikkia, ja kesällä 2019 keskustelu kävi niin kuumana, että Kansallisarkiston johtaja Jussi Nuorteva kertoi saaneensa törkyviestejä, jopa uhkauksia.

Arkistonhoitajana huomioni kiinnittyy siihen, että vaikka tutkimuksilla ei pystytäkään antamaan mitään lopullista vastausta alussa mainittuihin kysymyksiin, on Suomessa tämmöinen tutkimus mahdollinen. Miksi? Koska Kansallisarkistosta löytyy 76:n suomalaisvapaaehtoisen henkilökohtainen päiväkirja. Kansainvälisesti tämä on ainutlaatuista, eikä vastaavaa tutkimusta pysty tekemään esim. norjalaisista tai tanskalaisista vapaaehtoisista.

Muutama vuosi sitten luin toisen maailmansodan aikaan sijoittuvaa romaania. Hätkähdin, kun heti alkumetreillä esiteltiin kirjan kenties kurjin konna: arkistonhoitaja. Poliisilaitoksen arkistonhoitajalla hän pystyi saamaan ihmisistä selville arkaluonteisia tietoja, ja hän osasi käyttää tietoja karmivalla tavalla väärin. Kun kerron työskenteleväni arkistossa, huomaan ihmisten usein ajattelevan jotain tylsää, pölyistä paikkaa. Kovin harva liittäisi arkistoon sanan valta. Arkistonhoitajan käyttämä valta ei välttämättä näykään välittömästi, mutta se, mitä arkistoissa päätetään tänään säilyttää vaikuttaa merkittävästi tulevaisuudessa käsitykseemme tästä ajasta. Tutkimusta suomalaisista SS-vapaaehtoisistakaan ei voisi tehdä, jos Kansallisarkisto ei olisi päättänyt säilyttää aineistoa. Kansainvälisesti SS-joukkoja on vaikea tutkia, koska aineistoa hävitettiin sodan loppuvaiheessa systemaattisesti.

Historiantutkimusta syytetään usein miesvaltaisuudesta. On totta, että suurin osa tutkimuksesta koskee miehiä. Osa ongelmaa on myös siinä, että naisten tuottamia tai naisia koskevia asiakirjoja on säilynyt vähemmän. Tähän me arkistonhoitajat voimme vaikuttaa jonkin verran. Itse työskentelen Lappeenrannan kaupunginarkistossa. Suurin osa kertyvästä arkistostamme koskee tietysti kaupungin viranomaistoimintaa. Mutta jos historiaa voisi tutkia vain virallisista pöytäkirjoista, jäisi kuva hyvin yksipuoliseksi. Siksi meillä, kuten monessa muussakin kaupunginarkistossa, ylläpidetään myös kotiseutuarkistoa.

Kotiseutuarkistoon talletetaan esimerkiksi paikallisten yhdistysten, yritysten ja yksityishenkilöiden arkistoja. Emme aktiivisesti kartuta arkistoa, mutta otamme niitä vastaan sitä mukaan, kun niitä meille tarjotaan. Edellytyksenä on se, että aineistot ovat käytettävissä arkistossa asioiville tutkijoille ja muille asiakkaille.  Näin kaupungin historia on muutakin, kuin valtuuston päätöksiä ja rakennuslupia. Mutta ovatko naiset edustettuna näissä kotiseutuarkistoissa? Parannettavaa varmasti olisi. Meiltä löytyy Lappeenrannan Akateemisten Naisten arkisto, ja suosittelen muitakin paikallisyhdistyksiä selvittämään oman aineistonsa arkistoinnin mahdollisuuden, jos sitä ei vielä ole tehty. Mutta toivoisin näkeväni arkistoissa myös yksittäisten akateemisten naisten omia arkistoja. Minkälainen aarre juuri sinun henkilökohtainen arkistosi voisikaan olla tutkijalle? Ehkä se antaisi tietoa omasta ammattikunnastasi, ehkä se tarjoaisi arvokkaan näkökulman oman paikkakuntasi historiaan?

Ilona Sidoroff

Kielitaitoa, ystävyyttä ja kotoutumista - Palkitsevaa vapaaehtoistyötä Luetaan yhdessä -verkostossa

Luetaan yhdessä -verkostoa hallinnoi Suomen Akateemisten Naisten Liitto. Slogan Kielitaitoa, ystävyyttä ja kotoutumista kuvaa hyvin Luetaan yhdessä- hankkeen päämääriä ja tavoitteita. Opetuksen fokus on maahanmuuttajanaisten kielitaidon omaksumisessa, opiskelijoiden sosiaalisen toimintakyvyn tukemisessa ja osallisuuden vahvistamisessa. Suomessa toimii noin sata ryhmää, opettajia on yli 600 ja opiskelijoita n. 3 000.

Innostuneena ja hyvin motivoituneena ryhdyin syksyllä 2016 suomen kielen apuopettajaksi Sateenkaari Koto ry:n hallinnoimassa opetuskodissa, joka toimii Kaarinassa. Luetaan yhdessä on hyväksi koettu formaatti auttaa maahanmuuttajanaisia kotoutumaan, integroitumaan ja omaksumaan suomen kieltä. Opetuskotimme on matalan kynnyksen paikka, jonne naiset voivat ottaa myös lapsensa mukaan. Maahanmuuttajanaisia oli aluksi vain viisi mutta nyt keväällä 2019 lukumäärä on jo 23. Kansainvälisestä toiminnasta, vieraista kulttuureista kiinnostuneena ja suomen kielestä aina pitäneenä katsoin, että minulla on tähän toimintaan paljon annettavaa.

Kielikurssilla todetaan aluksi tasotestillä naisten suomen kielen taito, minkä jälkeen kurssilaiset jaetaan kolmeen tasoryhmään. Poikkeuksena perinteisestä Luetaan yhdessä -toiminnasta Sateenkaaren kurssilla noudatetaan sille räätälöityä opetussuunnitelmaa ja tunneilla on läsnäolovelvollisuus. Lukukauden lopussa annetaan todistus oppilaalle kielitestin perusteella.

Miten vapaaehtoistoiminta on vastannut odotuksiani? Tiesin jo alussa, että vapaaehtoisen työ on haasteellista ja oppilaat ovat kielitaidoltaan hyvin eritasoisia. Opetusmateriaali ei ole aina ollut ihan relevanttia ja on osoittautunut aika vaikeaksi. Nyt kolmantena vuonna saamme Mustikkaan tietokoneet työkaluiksemme ja voimme organisoida opetusta mielekkäämmäksi kokonaisuudeksi eriyttämällä. Luetaan yhdessä -toiminnasta poiketen Mustikan ryhmässä meidän vapaaehtoisten lisänä toimii palkattu opettaja. Palkatun vetäjän ansiosta opetus voi olla johdonmukaisempaa, mutta valitettavasti omassa ryhmässäni varsinainen pätevä äidinkielen opettaja on vaihtunut moneen kertaan ja opetuksen painopistealueet ja -sisällöt ovat myös samalla vaihdelleet. Mutta tästä huolimatta kokemukseni ovat olleet positiivisia.

Kaiken kaikkiaan erilaisten kulttuurien kohtaaminen ja maahanmuuttajanaisten kanssa ystävystyminen on ollut palkitsevaa. Olen oppinut Luetaan yhdessä -toiminnassa elämän iloa, rentoa suhtautumista ja myös kiitollisuutta. Suosittelen kaikille Akateemisille Naisille Luetaan yhdessä -toimintaa. Se on avartavaa, palkitsevaa ja merkittävää työtä globaalissa maailmassamme.

Marjatta Rantala

KM, kouluttaja

Turun Akateemiset Naiset ry.

Luetaan yhdessä -verkoston opetusryhmät lötyvät täältä. Tervetuloa mukaan!