Tutkivat pohjoismaiset aineenopettajat koolla Göteborgin yliopistossa

Pohjoismainen ainedidaktiikan konferenssi Göteborgissa 9. -11.4.2014 kokosi yhteen liki 177 tutkivaa pohjoismaista aineenopettajaa ja opettajankouluttajaa vuotuiseen konferenssiin Göteborgin yliopistoon. Aiemmin vastaavia konferensseja on pidetty useaan kertaan Ruotsissa, kerran Norjassa (2013) ja ainakin kerran Tanskassa (2009). Seuraava konferenssi järjestetäänkin toukokuussa 2015 Suomessa, Helsingin yliopistossa. Kokouskielenä tuolloin aiemmista skandinaavisista kielistä poiketen on englanti.

Konferenssin pääpuhujana oli Steffan Selander Tukholman yliopistosta. Hän käsitteli esitelmässään arviointikäytäntöjä ja hyväksymiskulttuuria. Toisena pääpuhujana oli erityispedagogiikan dosentti  Gudrun Erickson, Göteborgin yliopistosta. Hän luennoi ansiokkaassa alustuksessaan otsikolla: mikä on hyvää arviointia ? Hän korosti esitelmässään arvioinnin monipuolisuutta.  Edellä mainittu luennoitsija on itsekin  toiminut opettajana useita vuosi kielissä,  opettanut tulevia opettajia  ja ollut mukana johtajana kansainvälisissä projekteissa. Kolmas pääpuhuja oli Missourin yliopiston apulaisprofessori Marelle A. Segel. Hän käsitteli esitelmässään arviointia kirjallisuudessa. Ymmärtäminen ja arvioinnin käyttö ylläpitävät opiskelijan oppimista ja motivaatiota.

Tutkivien opettajien esitykset – teoria ja käytäntö kohtaavat  

Tutkivien opettajien esitykset konferenssissa olivat kuitenkin mielenkiintoisimmat. Tässä esittelen muutamia mielenkiintoisempia projekteja ja esityksiä , joita pidettiin kolmena konferenssipäivänä. Niissä teoria muuttui käytännöksi. Torstain esityksessään kuvataiteiden tohtori Tarja Häikiö ja Bengt Olsson, Göteborgin yliopistosta selostivat taidealojen projektia, joka oli tehty yhteistyössä alan laitoksien ja kolmen yliopiston Göteborgin, Tukholman ja Malmön välillä vuosina 2008 – 2013. Tutkimuksessa pohditaan eroja ja yhteneväisyyksiä taidealojen arvioinnissa. Lopputulemaksi muodostui kolme arviointidimenssiota: käsityödimenssio, luova dimenssio ja persoonallinen, taiteellinen dimenssio, jotka puolestaan tuovat lisätietoa tutkittavasta asiasta ja arvioinnista ja näin helpottavat kokonaisuudessaan kyseisten alojen arviointiprosessia.

Digitaalisuus on tullut kouluun jäädäkseen. Väitöskirjaansa viimeistelevä lukion opettaja Anna-Lena Godhe tutkii multimodaalitekstejä ja niiden arviointia ruotsinkielen opetuksessa.  Tutkimus osoittaa, että digilukeminen sekä luku- ja kirjoitustaidon käsitteet ovat muutoksen kourissa tietokoneistuvassa, digitalisoituvassa yhteiskunnassa ja tällä on tietysti vaikutus myös opetukseen ja arviointiin.

Digitaalisia sovelluksia kuva- ja musiikkiaineisiin yläkoulussa ja lukiossa tutkivat kaksivuotisessa projektissaan myös Hans Örtegren ja Anders Marner. Tutkimuksessa sovellettiin mediaekologista, sosiokultturellista ja kulttuurisemiotiikan teoriaa. Tutkimus keskittyi yhtä hyvin teknisiin ja esteettisiin näkökulmiin. Tutkimus selventää sitä, miten oppimisympäristöjen ja opetuksen on muututtava, kun ympäröivä digimaailma kohtaa sen yhä laajemmin. Tutkimus on kohdistunut erityisesti ns. kriittisiin toimintoihin ja stimuloituihin toistoihin.  Siinä on korostettu myös tasa-arvonäkökulmaa poikien ja tyttöjen kiinnostuksesta kyseisiin aineisiin.

Erityisesti lukion kurssi luonnontieteissä koetaan vaikeaksi. Oppilaat tenttivät ja pian unohtavat mitä olivat oppineet. Tähän problematiikkaan tutkimuksessaan pureutuivat tohtoriksi opiskelevat opettajat Uldrika Berg ja Eva Nyberg. Tutkimuksessa tutkittiin formatiivista arviointia lukion luonnontieteellisiin aineisiin, lukion yhteiskuntatieteellisessä painotusohjelmassa. Tutkimuksessa olivat esillä mm. fotosynteesi  ja energianvirtaus  ekosysteemissä. Tutkimuksessa suoritettiin tutkittavien oppilaiden esimittaus ja jälkimittaus sekä verrattiin tuloksia käytettäessä erilaisia opetusmenetelmiä: lähinnä ryhmä- ja vertaisarviointia sekä ryhmäkeskusteluja opetettavasta aiheesta.  Tutkimus osoitti, että tutkimusryhmän oppilaiden ymmärrys ja oppiminen vertailuryhmään verrattuna oli huomattavasti parempi kuin samojen opettajien tulokset perinteisin keinoin. Lisäksi todetaan, että luonnontieteellisten asioiden ymmärtäminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja tietysti opettajan apua, mutta myös elämyksellisyys lisää motivaatioita ja parantaa tuloksia.

Ainedidaktiikkaa opettajankoulutuksessa – koulutusmallien satoa

Oma esitykseni Yrityskylä opetusmenetelmänä oli sijoitettu opettajankoulutuksen ainedidaktiikan kehittämisosioon yhdessä Göteborgin yliopiston  Universumi  -ryhmän kanssa. Tähän ryhmään osallistuneet olivat lähinnä Göteborgin yliopiston opettajakoulutuslaitoksen opettajienkouluttajia ja ryhmän puheenjohtajana toimi Maria Svensson. Ja sijoitushan oli sikäli loistava, sillä molemmissa oppimismenetelmä sijoittuu koulun ulkopuolelle ja oppilaat ovat lähes samanikäisiä. Teoria ja harjoitukset käydään luokissa ja yrityskylävierailut ja kokeellisuus viedään koulun ulkopuolisiin oppimistilanteisiin eli opetussuunnitelmaa viedään käytäntöön.

Koulu- ja yritysyhteistyö 

Ainedidaktiikkaa opettajankoulutuksessa käsitteli mm. Ann-Marie  von Otter. Koulu- ja yritys yhteistyöllä pyrittiin luomaan oppilaiden kiinnostus luonnontieteisiin ja tekniikkaan. Yhteistyöyrityksenä oli Volvo. Opettajaksi opiskelevat sekä lukion ja peruskoulun oppilaat opiskelevat tässä opetusmenetelmässä yhdessä.  Ohjaajien avustuksella voivat opettajat kehittää tekniikan opetusta niin lukiossa, peruskoulussa kuin yliopistossakin.  Sen avulla voidaan löytää toimintamalleja, miten parhaiten toimitaan yhdessä ja vältetään ongelmia opetuksessa ja oppimisessa.

Elämyksellisyys ja kokeellisuus – ilo oppia

Göteborgin yliopiston ja Universumin (luonnontieteellinen erillisyksikkö) yhteistyönä esitettiin opetusmalli, missä käytettiin elämyksellisyyttä opetuksen motivaatiotekijänä siten, että oppilaat vietiin koulun ulkopuolisiin oppimistilanteisiin. Näin pyrittiin selventämään teorian yhteyttä todellisuuteen. Menetelmä soveltuu parhaiten luonnontieteeseen ja tekniikan opetukseen. Tähän oppimisprojektiin osallistuneet olivat  3. – 6. luokkalaisia oppilaita. Tutkimusjaksot kestivät puolesta vuodesta vuoteen ja niiden kuluessa pyrittiin kehittämään osaamista kemian, fysiikan, biologian ja tekniikan osioissa kehittäen samalla opetusmenetelmiä ja metodiikkaa. Sen yhteydessä pyrittiin löytämään ne asiat ja tilanteet, jotka ovat tärkeitä otettavaksi huomioon opettajankoulutuksessa.

Yrityskylä opetusmenetelmänä

Tampereella Yrityskylä opetusmenetelmänä -oppimistapahtumassa on haastateltu 37 rehtoria, 37 yrityskylässä käynyttä opettajaa ja yli 200 kuudesluokkalaista oppilasta, mikä on 13,5 % kaikista kuudesluokkalaisista Tampereella tänä lukuvuonna. Mukaan tähän tutkimukseen oli otettu mukaan myös lähikunnat, koska tulevaa opetussuunnitemaa 2016 tehdään Tampereella seudullisesti. Tässä esittelin vain oppilaiden tulokset ja teoriapohjaksi esittelin lähinnä tulevaa opetussuunnitelmaluonnosta 2016, miten se soveltui oppilaiden vastauksiin.

Tuloksista lyhyesti: oppilaat pitivät yrityskylässä tehtävästä työstä. Se oli kivointa. He menisivät uudestaan yrityskylään, jopa samaan ammattiin. Oppilaat oppivat lähinnä toinen toisiltaan ja yrityskylässä olleelta ohjaajalta. Tietokoneet toimivat pääsääntöisesti moitteettomasti, mutta paljon oli mokiakin: tulostin tökki, ipadit sammuivat itsestään, netti kaatui. Näinhän tapahtuu oikeastikin työelämässä. Se, että oppilaat menisivät uudestaan ja oikein odottivat yrityskylätunteja ja yrityskylässäkäyntiä on juuri sitä elämyksellisyyttä, mitä koulussa tarvitaan opetuksessa ja oppimisessa. Lopuksi totesin, että Yrityskylä -opetusmenetelmä on mitä parhainta työelämäkasvatusta, yrittäjyyskasvatusta ja syrjäytymisen ehkäisemistä, sillä oppilaat eläytyivät ammattiinsa haastattelujen pohjalta todentuntuisesti.

Miten tästä eteenpäin – Helsingin yliopisto odottaa!

Tutkivien opettajien ja opettajankouluttajien tutkimusaiheet koskivat ainedidaktiikkaa, opetusmenetelmien ja opetussuunnitelmien kehittämistä ja oman työn tutkimista, joista olen esitellyt vain muutamia esimerkkejä. Tärkeitä tutkimusalueita kaikki.  Luonnontieteet ja tekniikka olivat vahvasti esillä tutkimusalueissa ja sähköisenmateriaalin käyttö soveltuvin osin oppimisen kehittäjänä.  Myös PISA aiheutti paljon keskustelua, varsinkin keskiviikon luentotilaisuuksissa.  Suomen, hieman laskusuunnassa olevat  tuloksetkin oli huomioitu, mutta pääpaino esityksissä oli pohjoismaiden vaatimaton menestys PISA -kisassa. Siihen etsittiin syitä, milloin politiikasta, opettajan ammatin houkuttavuudesta tai muista oppimiseen vaikuttavista tekijöistä ja esteistä. 

Pohjoismaiset tutkivat opettajat kokoontuvat seuraavan kerran Helsinkiin toukokuussa 2015. Toivonpa näkeväni enemmän suomalaisia tutkivia opettajia tässä konferenssissa. Nyt olin ainoa suomalainen. Aiemmissa pohjoismaisissa tutkivien opettajien tapaamisissa on ollut enemmän, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi verrattuna innokkaisiin tutkiviin pohjoismaisiin kollegoihin.

Kirjoittaja: Auli Ojala FT, KL tutkijalehtori Tampereen perusopetuksen hallinnossa. Hän osallistui NÄD 2014 konferenssiin Göteborgin yliopistossa 9. -11.4.2014 ja esitteli Yrityskylä  opetusmenetelmänä -tutkimustaan.

Lähteet perustuvat NÄD 2014 konferenssissa Göteborgin yliopistossa esitettyihin tutkimuksiin ja tiivistelmiin.

Sisaret, nyt lobbaamaan

Tämän päivän Helsingin Sanomien kolumnisti Martta Nieminen (HS Näkökulma 10.4.2014) kirjoittaa täyttä asiaa. Seuraavan hallituksen hallitusohjelma tehdään aina eduskuntavaalien jälkeen ennen hallituksen nimittämistä. 

Jos toivomme, että ne asiat, joita SANL ajaa, siis tasa-arvo, koulutuksen arvostaminen, naisten pääsy koulutuksensa mukaisiin työtehtäviin ja sitä kautta myös johtoon, näkyvät seuraavassa hallitusohjelmassa, toiminnan aika on jo nyt. Hallitusohjelma ei synny tyhjästä, vaan sen taustalla on puolueiden omat, puoluekokouksissa valmisteltavat ohjelmat.

Osalla jäsenistämme menee todella hyvin, mutta meillä on vastuu myös muista korkeakoulutetuista naisista. Osa-aikaisista tai määräaikaisista työsuhteista seuraa pätkäeläke ja siksi työelämän kysymykset ovat meille, neljän sukupolven naisjärjestölle, tärkeitä.

Edelleen olemme järjestö, jonka jäsenistön poliittinen kirjo on laaja. Tätä kattavuutta on myös syytä käyttää hyödyksi. Puolueisiin kuuluvilla jäsenillämme on suora yhteys nykyisiin ja tuleviin päättäjiin, mutta myös me muut voimme olla aktiivisia. Voimme käydä tilaisuuksissa, seurata sosiaalisessa mediassa henkilöitä, joiden uskomme kuuntelevan meitä, ja ottaa heihin yhteyttä vaikkapa sähköpostitse.

Pyrkimys vaikuttaa on jo itseisarvo sekin. Se tekee toiminnastamme mielekästä.

Marja Liisa Toivanen
SANL:n kansainvälisten asioiden koordinaattori
marjatoivanen[a]hotmail.com

Suomi ei ole vieläkään toimeenpannut 28 vuotta sitten vahvistamaansa YK:n naissopimusta

Suomen Akateemisten Naisten Liitto (SANL) osallistui eduskunnan Kansalaisinfossa torstaina 27.3.2014 järjestettyyn CEDAW- ja CSW -tilaisuuteen, jossa keskusteltiin Suomen YK:lta tänä keväänä saamista CEDAW-suosituksista sekä juuri New Yorkissa päättyneestä CSW58-kokouksesta.

Ns. CEDAW-sopimus (Committee on the Elimination of Discrimination against Women) on YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän kieltävä yleissopimus, joka hyväksyttiin vuonna 1979. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1986. CEDAW-sopimusta valvotaan kansallisten raporttien avulla. Yleissopimus on osa kansainvälistä ihmisoikeussopimusverkostoa, ja se on ollut esikuvana myös Suomen tasa-arvolaille. (Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö, http://www.stm.fi/tasa-arvo/kansainvalinen_yhteistyo)

CEDAW-sopimukseen hyväksyttiin vuonna 1999 lisäpöytäkirja, jolla henkilöille ja henkilöryhmille luotiin oikeus tehdä valituksia erilliselle CEDAW-komitealle. Suomi ratifioi pöytäkirjan ensimmäisten valtioiden joukossa joulukuussa 2000. Käytännössä valitusoikeutta ei ole kuitenkaan Suomessa hyödynnetty. Todennäköisesti siksi, että CEDAW-sopimusta ja tätä valitusmahdollisuutta ei tunneta Suomessa kovin laajalti. (Lähde: Sosiaali- ja terveysministeriö, http://www.stm.fi/tasa-arvo/kansainvalinen_yhteistyo)

Naisten aseman toimikunta (Commission on the Status of Women, CSW) on toinen YK:n toimielin, jota monet suomalaiset eivät tunne. YK:n Talous- ja sosiaalineuvoston ECOSOCin alainen CSW-toimikunta perustettiin vuonna 1946, ja tänä keväänä CSW-kokous keräsi yhteen jo 58. kertaa YK:n jäsenvaltioiden sekä monien kansainvälisten kansalaisjärjestöjen edustajat (ks. Marja Liisa Toivasen CSW-matkaraportti). Viralliseen kokoukseen kansalaisjärjestöjen edustajat pääsevät mukaan ainoastaan jäsenvaltioiden tai ECOSOCin delegaatioissa. Kansalaisjärjestöille on myös varattu mahdollisuus järjestää seminaareja ja muuta oheisohjelmaa virallisen kokousalueen ulkopuolella. 

Suomen tulee tehdä YK:lle erillisselvitys naisiin kohdistuvasta väkivallasta

Asiantuntijajäsenistä koostuva CEDAW-komitea järjestää Genevessä YK:n jäsenvaltioille kuulemisia, joissa Suomen virkamiesdelegaatio on ollut selvittämässä CEDAW-sopimuksen toimeenpanon edistämistä säännöllisin väliajoin aina vuodesta 1992 saakka.

Viimeksi CEDAW-komitea kuuli Suomen valtiota CEDAW-sopimuksen toimeenpanosta helmikuussa 2014 ja antoi jatkosuosituksensa noin viikkoa myöhemmin. Kevään 2014 kuuleminen ja suositukset koskevat ajanjaksoa syksystä 2007 syksyyn 2011. Viive johtuu CEDAW-komitean suuresta työmäärästä.

CEDAW-komitean kiinnitti tälläkin kertaa erityistä huomiota naisiin kohdistuvaan väkivaltaan Suomessa ja pyysi Suomelta erillistä lisäselvitystä väkivaltakysymyksestä jo kahden vuoden päästä eli ennen vuoden 2018 seuraavaa virallista kuulemista. CEDAW-komitean Suomea koskevat päätelmät ja suositukset löytyvät täältä: http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=67770

Eduskunnan Kansalaisinfossa CEDAW-komitean tuoreimpia suosituksia kiittelivät sekä virkamiehet että kansalaisjärjestöjen edustajat, sillä YK:n tuki antaa lisäpontta molempien osapuolten Suomessa tekemälle nais- ja tasa-arvotyölle. Parisuhdeväkivallan lisäksi keskustelutilaisuudessa mainittiin työelämän ja terveydenhuollon moniperusteinen syrjintä, tyttöjen syömishäiriöt ja translain hidas eteneminen.

Edelleen huomautettiin, että Suomessa olisi syytä miettiä, miten nykyisistä ongelmista päästäisiin käytännön toteutukseen: CEDAW-sopimus on Suomessa vahvistettu jo 28 vuotta sitten ja edelleenkään sitä ei kuitenkaan ole toimeenpantu. Lisäksi todettiin, että EU-maat ja Suomi niiden mukana eivät itsekään täytä niitä tasa-arvokriteerejä, joita ne edellyttävät esimerkiksi kehittyviltä mailta. 

Kansalaisjärjestöjen varjoraportti on hyödyksi myös virkamiehistölle 

Suomen valtion lisäksi CEDAW-komitealle raportoivat Suomen tilanteesta useat suomalaiset kansalaisjärjestöt, jotka laativat komitealle yhdessä ns. varjoraportin. Viimeisimmän varjoraportin työstäminen aloitettiin vuonna 2012 ja sen tekoon kutsuttiin ne kansalaisjärjestöt, jotka olivat olleet mukana myös aikaisemman raportin (2007) kokoamisessa.

CEDAW-varjoraportti antaa kansalaisjärjestöille mahdollisuuden kertoa oman näkemyksensä valtion virallisen näkemyksen lisäksi tai sen vastapainoksi. Suomessa varjoraportti on antanut myös virkamiehistölle tilaisuuden tuoda julki sellaisia näkemyksiä, joita ei ole voitu Suomen virallisena kantana komitealle esittää. Suomen ulkoasiainministeriön johtamaan CEDAW-delegaatioon on poikkeuksetta kuulunut myös kaksi kansalaisjärjestöjen edustajaa, joten yhteistyötä tehdään yli "rajojen".

Kansalaisjärjestöjen tärkein instrumentti on varjoraportti, mutta kansalaisjärjestöillä on Genevessä mahdollisuus myös viralliseen suulliseen kuulemiseen sekä tunnin mittaiseen lounastapaamiseen komiteajäsenten kanssa. CEDAW-komitean jäsenet ovat hyvin perehtyneitä Suomen tilanteeseen ja esittävät mielellään lisäkysymyksiä esimerkiksi vähemmistöjen vähemmistöistä (mm. maahanmuuttajanaiset) ja niiden asemasta Suomessa.

Naislukutaitoisuutta on lisättävä

Kuten Kansalaisinfon keskustelutilaisuudessa muistutettiin, CEDAW ei ole tasa-arvosopimus, vaan naissopimus. Tämän huomiointi on erityisen tärkeää nykyään, kun naisten aseman edistäminen tuntuu olevan hienoisessa vastatuulessa. Suomessa ja Pohjoismaissa on yleistymässä sukupuolineutraali, valtarakenteet piilottava puhe (”Ei sukupuolella ole nyky-Suomessa enää merkitystä”, ”Miksi lainsäädännössä pitäisi erikseen mainita juuri naiset, kun miehilläkin on ongelmia”, ”Jos puhuttaisiin vain ihmisistä, tasa-arvo toteutuisi nykyistä paremmin.”).

Ilmiö tekee naislukutaitoisuuden lisäämisestä entistä tärkeämpää samalla, kun se osoittaa yhden lisäsyyn siihen, miksi CEDAW-sopimusta ei ole vieläkään toimeenpantu Suomessa. Paradoksaalisesti YK:n naissopimuksen toteuttamista hidastaa Suomessa se, että Suomi mielletään tasa-arvon mallimaaksi, minkä vuoksi tasa-arvotyö ja naisten aseman parantaminen jäävät helposti sivuun niin mediasta kuin päivän poliitikastakin.

Kansalaisinfossa oltiin yhtä mieltä siitä, että CEDAW-sopimus ja naistyö tarvitsisivat lisää medianäkyvyyttä Suomessa, jotta kansainväliset sitoumukset voitaisiin toteuttaa täällä. Sama pätee YK:n vuosituhattavoitteisiin, jotka sisältävät 189 YK:n jäsenmaan vuonna 2000 hyväksymät kahdeksan tavoitetta, jotka tähtäävät köyhyyden puolittamiseen ja parempaan terveyteen, koulutukseen, tasa-arvoon ja ympäristöön vuoteen 2015 mennessä (ks. esimerkiksi: http://www.un.org/millenniumgoals/). Nyt tekeillä ovat jo vuoden 2015 jälkeiset kehitystavoitteet, joista myös SANL antoi 20.3.2014 ulkoasiainministeriölle oman lausuntonsa (http://www.akateemisetnaiset.fi/lausunnot_ja_kannanotot.html).

...samoin poliittista tahtoa

Kansalaisinfossa muistutettiin myös poliittisen tahdon tärkeydestä. Virkamiehet totesivat, että CEDAW-sopimuksen toimeenpano on saatava hallitusohjelmaan, sillä ministeriöissä toteutetaan kulloisenkin hallituksen määrittelemää agendaa.

Poliittisen tahdon lisääminen edellyttää kansalaisjärjestöiltä aktiivista yhteydenpitoa poliitikkoihin ja puolueisiin. Monet kansalaisjärjestöt suosivat yhteydenottoja ministereihin, mutta ne eivät yksin riitä. Lobbaustyö on aloitettava huomattavasti aikaisemmin, jos mielitään saada laaja yhteiskunnallinen ja poliittinen konsensus naisasian tärkeydestä.

Kansalaisinfossa rohkaistiin järjestöjä ottamaan yhteyttä puolueisiin näiden jokakesäisten puoluekokousten alla, sillä puoluekokouksissa työstettävät puolueohjelmat toimivat pohjana myös seuraavan vaalikauden hallitusohjelmalle. Lisäksi järjestöjen tulisi aktivoitua myös varsinaisten hallitusohjelmaneuvottelujen aikana, kun puoluejohdot ovat kokoontuneet Säätytalolle yhteiseen neuvonpitoon. Tätä foorumia liian harva järjestö hyödyntää nykyään.

Yhteiskunnallinen vaikuttamistyö vaatii järjestöiltä aikaa, paneutumista ja lainsäädännön tuntemusta. Siksi kansalaisjärjestöjen olisi hyvä yhdistää voimansa ja hyödyntää toistensa vahvuuksia aina, kun se vain on mahdollista.

Susanna Sulkunen
Asiamies
sanl.fkaf[a]akateemisetnaiset.fi

Akateemisten Naisten terveiset New Yorkin CSW58-kokouksesta

Terveiset New Yorkista! YK:n vuosittainen naisten asemaa pohtiva kaksiviikkoinen kokous (Commission on Status of Women, CSW) kokosi jo 58. kerran runsaat kolmetuhatta henkeä CSW-kokoukseen sekä sen erilaisiin oheis- tai rinnakkaistilaisuuksiin ympäri New Yorkia. Mukana 10. – 21.3.2014 järjestetyssä CSW-kokouksessa oli YK:n jäsenmaiden hallitusten delegaatioita, mutta myös suuri määrä kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä. Akateemisten Naisten maailmanjärjestöllä (International Federation of University Women, IFUW) oli virallisessa kokouksessa oma delegaatio, jonka jäsenenä myös minä olin paikalla. Tänä vuonna IFUW oli erityisesti panostanut siihen, että kaikki Akateemisten Naisten edustajat saisivat etukäteen mahdollisimman paljon taustatietoa ja voisivat osallistua paikan päällä keskusteluihin, mikä luonnollisesti vahvisti IFUW:n näkyvyyttä kokouksessa.

Marja Liisa Toivanen (toinen vas.) ja professori Kirsi Vainio-Korhonen (oik.) napattiin ryhmäkuvaan ilmoittautumisjonosta.

CSW:n aamukokouksiin olivat tervetulleita kaikki New Yorkiin tulleet Akateemisten Naisten maajärjestöjen jäsenet, siis myös ne neljä suomalaista SANL:n jäsentä, jotka olivat lisäkseni paikalla joko jonkin muun delegaation listoilla tai yksityisesti. IFUW:n omista YK-edustajista oli paljon hyötyä, sillä heillä oli runsaasti taustatietoa kokouksessa neuvoteltavista päätöksista. Myös Kanadan Akateemiset Naiset, joilla oli CSW:ssä oma delegaatio ja läheinen yhteistyö Kanadan valtion delegaation kanssa, pystyivät seuraamaan virallisia keskusteluja ja välittämään meille väliaikatietoja. Jälleen kerran voi todeta, että maailmassa on paljon  upeita, osaavia naisia. Uutta tietoa ja osaamista oli tarjolla runsain mitoin. IFUW ehdottaakin, että jäsenet - siis jokainen meistä Akateemisista Naisista - alkaisi jo nyt miettiä osallistumistaan ensi kevään CSW59-kokoukseen. 
                              

Valtioiden viralliset delegaatiot kävivät osittain vaikeitakin keskusteluja CSW-kokouksen päätöslauselmaluonnoksesta. Tänä vuonnahan pohdittiin sitä, miten YK:n vuosituhattavoitteet, (http://www.un.org/millenniumgoals/)  joiden viidentoista vuoden määräaika päättyy ensi vuonna, ovat toteutuneet, ja mitä tulee mukaan vuoden 2015 jälkeisiin tavoitteisiin. Kansalaisjärjestöt pyrkivät luonnollisesti vaikuttamaan CSW-päätösasiakirjan sisältöön. IFUW oli Istanbulin elokuisen kokouksensa päätösten perusteella laatinut omat tavoitteensa ja YK-edustajamme Polly D. Woodard luki tämän asiakirjan CSW-kokoukselle. Akateemisten Naisten tavoitteet – tyttöjen toisen ja kolmannen asteen koulutus, opetuksen laadun parantaminen ja naisten ihmisoikeudet – pääsivät kaikki mukaan CSW:n päätösasiakirjaan. Ongelmatonta ei yhteisymmärrykseen pääsy ollut, sillä mm. lisääntymisterveys ja oikeus aborttiin eivät tahdo mahtua katolisten ja islaminuskoisten maiden näkemyksiin.

 

Otos CSW-kokouksesta.

SANL:lle tärkeä oli myös loistavasti onnistunut Helvi Sipilä -seminaari She Says YES to Maternal Health, joka järjestettiin CSW:n ensimmäisellä viikolla. Kun Suomen ulkoasiainministeriö tuli mukaan SANL:n, NNKY-liiton, Naisjärjestöjen Keskusliiton, Naisjärjestöt yhteistyössä - NYTKISin ja Suomen UN Womenin seminaarivalmisteluihin, seminaarin status nousi rinnakkaistilaisuudesta Suomen oheistilaisuudeksi. Samalla nyt jo yhdeksättä kertaa järjestetty Helvi Sipilä -seminaari sai näkyvän paikan YK:n tiloista. Seminaarin avasi silloinen tasa-arvoministeri Paavo Arhinmäki, joka viittasi paikalle tuotuun äitiyspakkaukseen ja kertoi yleisön hämmästykseksi, että sen saa Suomessa niin ministerin kuin köyhimmänkin perheen lapsi. Turkulainen jäsenemme professori Kirsi Vainio-Korhosen puheenvuoro kätilöiden historiasta, joka alkaa Suomessa jo 1700-luvulta, kiinnosti sekin yleisöä selvästi. Yksi Väestöliiton ylilääkäri Dan Apterin alustuksen monista kiinnostavista kohdista oli vertailu Suomen ja USA:n nuorten välillä. Seksuaalinen kanssakäyminen alkaa samassa iässä, mutta USA:ssa aborttien ja erityisesti ei-toivotuttujen raskauksien määrät ovat Suomeen verrattuina moninkertaiset. Koulujen seksuaalikasvatus ei siis ole turhaa. Kolmas puhuja oli nuori malawilainen lääkäri Mtisunge Kachingwe. Oli todella innostavaa kuunnella nuorta ihmistä, joka uskoo tulevaisuuteen, vaikka tekee työtä maassa, jossa äitiyskuolleisuus on tänään suurempi kuin Suomessa 200 vuotta sitten ja jossa on yksi lääkäri 100 000 asukasta kohden.

Helvi Sipilä -seminaari käynnissä

 
Saimme paljon myönteistä palautetta seminaaristamme, jonka sisältö oli tärkeä ja jota – kiitos luennoitsijoiden selkeiden diojen – pystyivät seuraamaan myös englantia heikommin osaavat.

Marja Liisa Toivanen
Coordinator of International Relations, CIR
marjatoivanen[a]hotmail.com

www.akateemisetnaiset.fi/ajankohtaista.html

University Women of Europe: Meet and Greet in Amsterdam 9 - 11 May 2014

The purpose of the Meet and Greet (9th of May till 11th of May) is for the University Women of Europe to obtain in-depth information on UWE’s work in the Council of Europe and the European Women’s Lobby for interested members of NFA’s, potential members and candidates, CERs and presidents of NFA’s. There will be ample time to meet and talk with each other on topics in relation to the UWE, your own NFA and of course to encounter interesting women from all over Europe.

We offer three workshops:

• Work of the European Women’s Lobby 
• Work of the Council of Europe and the International Non-Governmental Organizations Conference for which UWE has participative status. 
• How to cooperate using digital means. 

Furthermore we will offer a variety of events to make your stay in Amsterdam as pleasant and inspiring as possible. Amsterdam is sometimes called the Venice of the North with its many canals and lovely houses. We will have the Meet and Greet in a new part of Amsterdam close to the center and a top location for those interested in Modern Architecture. For this reason we have organized a guided tour around this well-known area.

For more information, please visit the UWE website at: http://uweboard.wordpress.com/

Euroopan Akateemiset Naiset kokoontuvat Bukarestiin 4. – 7.9.2014

Euroopan Akateemiset Naiset (University Women of Europe, UWE) kokoontuvat Romanin pääkaupunkiin Bukarestiin 4. – 7.9.2014.  Bukarest on Romanian kulttuurin, talouden ja teollisuuden keskus. Bukarest, jota myös pikku-Pariisiksi (Micul Paris) kutsutaan, mainittiin ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1459, mutta varsinaisesti siitä tuli maan pääkaupunki vuonna 1862. Toinen maailmansota vaurioitti Bukarestia paljon ja hirmuvaltiaan Nicolae Ceausescun aikakausi jätti sekin jälkensä Romanian historiaan. Tänä päivänä Bukarest on mielenkiintoinen länsimainen matkailukohde ja halpa sellainen.

Bukarestin konferenssijärjestelyistä vastaa NGO:n alaisuudessa toimiva kansainvälisten suhteiden järjestö Romaniassa  ja taloudesta vastaa puolestaan ulkomaankauppajärjestö. World NGO -päiväähän vietettiin Suomessakin helmikuun lopussa ja pääpuhujana oli tuolloin ministeri Pekka Haavisto. World NGO:n tavoitteena on saada kansalaisjärjestöille virallinen päivä ja mm. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO toimii järjestettävien tilaisuuksien taustayhteisönä kansalaisjärjestöjen ohella. Bukarestin konferenssissa NGO vastaa kansainvälisistä suhteista ja taloudesta vastaa ulkomaankauppajärjestö.

Bukarest  ja Amsterdam kutsuvat  Euroopan Akateemisia Naisia verkottumaan

Romanian akateemisten naisten kansainvälisten asioiden hoitaja (CIR) on Tatiana Isoo (kuvassa), joka yhdessä Romanian Akateemisten Naisten presidentin Alexandrina Niculescun kanssa hoitavat kokousta Bukarestissa. Konferenssin pääteema on: European Quality Education for All. Romanian pääpuhujat ovat Tatianalta saatujen tietojen mukaan Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa prinsessa Margaret ja Romanian Europarlamentin edustaja Mrs. Renate Weber. Myös Romanian Suomen suurlähettiläs Dr Catalin Avramescu mainitaan mahdollisina puhujina. Jälkimmäisen tapasinkin syksyllä Tampereen yliopistossa järjestetyssä Studia generalia -tilaisuudessa, jossa yritettiin saada opiskelijoita innostumaan romanian kielen opiskelusta. Kerroin lähettiläälle tästä konferenssista ja juttelin myös parin romanialaisen naistutkijan kanssa tulevasta Bukarestin tilaisuudesta. Käyntikortteja vaihdettiin puolin ja toisin, ja myös itse tilaisuus tuotti tulosta: Tampereen yliopistossa alkoi vuoden 2014 alussa 14 opiskelijan ryhmä opiskella romaniaa.

Kokousohjelman lisäksi konfrenssiin on suunnitteilla työpajoja, jotka koskevat mm. koulutusta ja elinikäistä oppimista sekä naisiin kohdistettua väkivaltaa. Varsinaisia näyttelyitä on kolme: klassinen taide, naivistinen taide, Romanian kansantaide ja folkloristiikka. Tämän lisäksi on suunniteltu retkiä lähialueille, joten ohjelmaa riittää niillekin, jotka aikovat jäädä pidemmäksi aikaa Romaniaan.

Sydämellisesti tervetuloa Bukarestiin syyskuun alussa!

Ilmoittautua voi lähempänä konferenssia avattavien verkkosivujen kautta.

Toivottavasti meitä lähtee Suomestakin sankka joukko. UWE tarvitsee sihteeriehdokkaita ja mieluusti myös Suomesta.

Ennen Bukarestia Euroopan Naiset Akateemiset kokoontuvat keväiseen Amsterdamiin 9. - 11.5.2014. Tuolloin ohjelmassa on hollantilaisten parlamenttikojen puheita Eurooppa-päivänä, tulppaanikiertueita ja mukavaa yhdessäoloa. Ilmoittautuneita on jo kolmisenkymmentä, myös Romaniasta.

Lisätietoja konferenssista antaa UWE:n presidentti Edith Lommerse (edla[a]live.nl), Tatiana Isoo (tatiana_isoo[a]hotmail.com) tai allekirjoittanut.

Lisätietoja ja kuvia Bukarestista löydät mm. täältä ja YouTube-kutsun konferenssiin täältä.

UWEn vuosikokouksen alustavan ohjelman (pdf) löydän SANL:n verkkosivuilta.

Tervehtien,
Auli Ojala
UWEn rahastonhoitaja ja SANL:n hallitusjäsen
auojala(at)saunalahti.fi

Auroras-ryhmä Tampereella: Mistä töitä maahanmuuttajanaisille?

Tampereen Akateemiset Naiset ry on käynnistänyt paikallisen Auroras-toiminnan, jonka tavoitteena on mm. lisätä maahanmuuttajanaisten mahdollisuuksia työllistyä Suomessa koulutustaan vastaaviin tehtäviin.

Lokakuussa 2013 Evanetin tiloissa kokoontuneessa ryhmässä olivat mukana Zimbabwesta kotoisin oleva Faith Mavengere sekä Taiwanista suomalaisen aviomiehen mukana muuttanut Jenny Laine. Faith Mavengere on valmistunut Jyväskylän yliopiston kehitysyhteistyön maisteriohjelmasta ja Jenny Laine on kotimaassaan toiminut lääketutkimustehtävissä. Kummatkin ovat naimisissa ja heillä on lapsia. Nyt he etsivät koulutustaan vastaavaa työtä. Kummatkin ovat opiskelleet suomen kieltä Luetaan yhdessä -verkostossa. Tapaamisen aikana pohdittiin tahoja, joihin työnhakijoiden kannattaisi ottaa yhteyttä. Lisäksi vastuutettiin henkilöitä, jotka hakevat lisätietoja mahdollisista työpaikoista ja niiden ”työhön ottajista.

Tampereen Auroras -ryhmän kokouksessa olivat läsnä mm. (vas.) Elina Kanerva, Helena Frankberg-Lakkala, Anna-Riitta Vuorikoski, Eva Hänninen-Salmelin, Faith Mavengere, Jenny Laine ja Maire Heikkinen.

Auroras-ryhmän toimintaan voivat osallistua kaikki asiasta kiinnostuneet. Tietoja kokouksista saa Luetaan yhdessä -verkoston projektipäälliköltä Henna-Maija Syrjälältä sekä Tampereen Akateemiset Naiset ry:n puheenjohtajalta.

Teksti ja kuva: Leena Kuupakko

Lisätietoja: www.luetaanyhdessa.fi ja http://www.luetaanyhdessa.fi/auroras.html

Artikkeli on julkaistu lyhennettynä versiona Suomen Akateemisten Naisten Liiton (SANL) jäsenlehti Minervassa 1/2014.