Naisten koulutusprojekti Nepalissa aloitettiin Akateemisten Naisten tuella

Nepalin Akateemisten Naisten puheenjohtaja Ramita Suwal lähettää kaikille Suomen Akateemisten Naisten Liiton jäsenille lämpimät kiitokset Liiton joulukeräyksestä ja arvokkaasta rahallisesta panoksesta Nepalin naisten hyväksi. Keräyksen tuotto on mahdollistanut naisten koulutusprojektin aloittamisen Kathmandun lähellä Godawarin hallinnollisella alueella.  

Nepalin Akateemisten Naisten pj  Mrs. Ramita Suwal (3. vas), Godawarin alueen vara-aluejohtaja (2. vas), opettajia ja järjestön jäseniä.

Projekti on kokonaisuudessaan kolmivuotinen ja ensimmäinen vuosi 2021 on nyt lähtenyt käyntiin. Huhtikuun alussa toteutettiin ensin kouluttajakoulutus (Training of Trainers, ToT), jossa oli seitsemän osallistujaa, joilla on kokemusta lukutaidottomien naisten opettamisesta.

Kolmivuotinen projekti alkoi kouluttajien koulutuksella ja perehdytyksellä.

Godawarin alueella koulutus toteutetaan sekä Chapagaun että Thaiban kylässä. Molempiin ryhmiin on valittu 20 naista, joilla ei aiemmin ole ollut mahdollisuutta käydä koulua. Niinpä ensimmäisessä kolmen kuukauden jaksossa keskitytään lukutaidon kehittämiseen. Tämän jälkeen perehdytään työllistymisen parantamiseen ja mikroyrittäjyyden perusteisiin (economic empowerment).

Chapagaun kylän osallistujanaisia kouluttajien (vas) ja Ramita Suwalin sekä projektikoordinaattori Bina Maharjanin seurassa (oik).

Chapagaun kylässä projekti aloitettiin huhtikuun alkupuolella ja Thaiban kylässä huhtikuun loppupuolella. Valitettavasti koronan vuoksi projekti on toistaiseksi keskeytetty, mutta sitä jatketaan heti kun mahdollista. 

Thaiban kylässä naisten koulutus alkoi huhtikuun lopulla 2021.

On hienoa, että projekti ehti organisoitua ja alkaa – valittiin opettajat ja osallistujat, löydettiin sopivat koulutustilat, hankittiin kirjoja ja koulutarvikkeita ja ehdittiin kokoontua muutaman kerran. Myös alueen julkisen hallinnon johto on pitänyt avauksissa tervehdyksensä. 

Tästä on helppo jatkaa, kun koronatilanne sen sallii. Toivotaan, että se on pian, joten kuulemme heistä sitten jälleen.

Teksti:  Heli Isohookana ja Christine Ek-Kommonen
Kuvat:  Ramita Suwal ja Nepalin Akateemiset Naiset

Utbildningsprojektet för kvinnor i Nepal har startat med stöd från Kvinnliga Akademiker

Ordföranden för Nepals akademiska kvinnor, Ramita Suwal, sänder ett varmt tack till alla medlemmar i Finlands Kvinnliga Akademikers Förbund för Förbundets julinsamlingen och för det värdefulla ekonomiska stödet för Nepals kvinnor. Insamlingens medel har gjort det möjligt att starta utbildningsprojekt för kvinnor i närheten av Katmandu i Godawari området.

Nepals akademiska kvinnors ordförande Mrs. Ramita Suwal (tredje från vänster), vice kommunchefen för Godawari (andra från vänster), de övriga är lärare och föreningens medlemmar.

Projektet sträcker sig över tre år med början år 2021. I början av April förverkligades först utbildningen av sju lärare (Training of Trainers, ToT) som alla har erfarenhet av att undervisa kvinnor som inte kan läsa.

Det treåriga projektet började med lärarnas utbildning och introduktion.

På Godawari området förverkligas undervisningen i två byar, Chapagau och Thaiba. Till vardera gruppen har valts 20 kvinnor som inte har haft möjlighet att gå i skola tidigare. Sålunda koncentreras undervisningen under de tre första månaderna på att utveckla läskunnigheten. Efter denna period bekantar man sig med möjligheterna att förbättra sysselsättningen och grunderna till mikroföretagsamhet (economic empowerment).

Deltagarna i byn Chapagau och lärarna (till vänster),  Ramita Suwal och projekt kordinator Bina Maharajani (till höger).

Enligt planerna startade projektet i byn Chapagau i början av April och i byn Thaiba i slutet av April. Tyvärr har man på grund av koronaviruset varit tvungen att avbryta projektet men det kommer att fortsätta genast då det är möjligt.

I byn Thaiba började projektet i slutet av april 2021.

Det är positivt att man hann planera och påbörja projektet – välja lärarna och deltagarna, hitta lämpliga undervisningslokaliteter, skaffa böcker och annat undervisningsmaterial. Lyckligtvis hann man till och med samlas några gånger.

Vid öppnandet av kurserna har ledare för den regionala förvaltningen deltagit med hälsningstal.

Nu är det lätt att fortsätta när koronasituationen gör det möjligt. Vi hoppas att det blir snart och att vi får höra mera om hur projektet löper.

Text: Heli Isohookana och Christine Ek-Kommonen

Bilder: Ramita Suwal och Kvinnliga Akademiker i Nepal

Akateemiset Naiset yliopistokoulutuksen lasikattojen särkijöinä: Professori Laimi Leidenius (1877–1938)

Suomen Akateemisten Naisten Liiton perustaminen (1922) sai alkusysäyksensä uudesta kansainvälisestä järjestöstä, International Federation of University Women, IFUW:sta (nyk. Graduate Women International, GWI), mutta järjestömme historian alkutaival on yhtä lailla myös Helsingin yliopiston naisopiskelijoiden historiaa. 

Naiset saivat alkuun opiskella vain erioikeudella

Naisten yliopisto-opinnot tulivat mahdollisiksi 1870-luvulla, mutta vielä pitkään sen jälkeenkin naisopiskelija oli poikkeus yliopistossa. Tätä poikkeuksellisuutta alleviivasi se, että naisten täytyi opiskeluoikeuden saadakseen anoa Pietarista erivapautta sukupuolestaan. Linjauksen perusteluissa vedottiin Venäjän valtakunnan osien yhdenmukaiseen kohteluun. Kun keisari hylkäsi vuonna 1873 kaksi erivapausanomusta, kesti kaksitoista vuotta ennen kuin seuraava nainen uskaltautui tekemään saman anomuksen.

Erivapauspäätöksessä todettiin, että yliopistossa opiskelevilla naisilla ei ollut oikeutta osakuntien jäsenyyteen. Taustalla vaikutti ajan siveysajattelu. Helsingin yliopiston naisopiskelijat perustivat vuonna 1887 oman kerhon nimeltä De kvinnliga. Kerhoon kuuluivat mm. filosofian ylioppilas Tekla Hultin ja lääketieteen ylioppilas Karolina Eskelin. Myöhemmin heistä tuli Suomen kaksi ensimmäistä naistohtoria. De kvinnliga -kerho toimi aina vuosisadan vaihteeseen saakka, kunnes naiset päästettiin osakuntiin. 

Kerholle tuli vielä muutama seuraaja. Näiden varhaisten yhteenliittymien eetoksena oli naisten keskinäinen vuorovaikutus, yhteistyö ja ajatustenvaihto. Nykyään Akateemisissa Naisissa kutsumme toimintamme kulmakiviä verkostoitumiseksi, vertaistueksi ja yhteisöllisyydeksi. Tarve keskustella eri alojen naiserityisistä haasteista ei ole kadonnut sadassa vuodessa mihinkään. 

Helsingin yliopiston ensimmäinen naisprofessori ja Liiton kolmas puheenjohtaja

Vuonna 1927 Suomen Akateemisten Naisten Liiton puheenjohtajaksi valittiin lääketieteen tohtori Laimi Leidenius. Vain muutamaa vuotta myöhemmin hänestä tuli Helsingin yliopiston ensimmäinen naispuolinen professori. Nimitys oli sitäkin merkittävämpi lääketieteen alalla, jossa hän oli Pohjoismaiden ensimmäinen naisprofessori. 

Leideniusta voi kiittää rohkeudesta ja sinnikkyydestä paitsi lasikaton särkijänä, myös oman aikansa alanvaihtajana. Leidenius valmistui tyttökoulun jälkeen ensin kielten opettajaksi ja tuossa ammatissa hän keräsi opiskelurahoja, kunnes saattoi aloittaa haaveilemansa lääketieteen opinnot. Lääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui vuonna 1908 ja kirurgian tohtoriksi vuonna 1918. Leidenius teki elämäntyönsä gynekologina ja hänet tunnetaan erityisesti äitiyshuollon ja vastasyntyneiden hoidon kehittäjänä.

Liiton puheenjohtajana Leidenius oli suosittu ja toimi tehtävässään kymmenen vuotta. Naisemansipaation kannalta 1930-luku oli hiljaista aikaa Suomessa ja eduskunnassa naisia oli vasta alle kymmenen prosenttia. Liitossa naisten yhteiskunnallista asemaa edistettiin pitämällä esillä naisesikuvia, joihin Leidenius itsekin lukeutui.

Leidenius piti usein yleistajuisia esitelmiä ja julkaisi alaansa liittyviä kirjoituksia. Hän matkusti työnsä puolesta paljon, ja esitteli maailmalla poikkeuksellista suomalaista äitiyshuoltoa myös Akateemisille Naisille IFUW:n Krakovan konferenssissa 1930-luvulla. 

Laman ja kansallissosialismin varjo

1930-luvun historiaan yhdistetään yleismaailmallinen lama ja kansallissosialismin nousu. Myös Akateemisten Naisten maailmankonferenssissa jouduttiin keskustelemaan Saksan tilanteesta, kun Saksan maajärjestön oli ollut pakko hyväksyä Saksassa säännöt, joissa ei-arjalaiset jäsenet suljettiin pois. Konferenssissa käydyssä keskustelussa päädyttiin siihen, että Akateemisten Naisten sääntöjen mukaan ketään ei saanut sulkea toiminnan ulkopuolelle rotuun, uskontoon tai poliittiseen mielipiteeseen liittyvistä syistä. Saksan maajärjestö hajosi pian tämän päätöksen jälkeen.

Myös lama vaikeutti Akateemisten Naisten toimintaa monessa maassa, mutta stipendejä pyrittiin silti jakamaan. Leideniuksen 60-vuotispäiväksi Liitossa kerättiin erillinen stipendirahasto vuonna 1937 ja rahaston ensimmäinen stipendi luovutettiin keväällä 1941. 

Akateemisuus ei saa kuolettaa naista

Puheenjohtajakautensa päätyttyä Leidenius kutsuttiin Liiton kunniajäseneksi. Adressin mukaan Leideniuksen perintö ”velvoitti Liittoa alati pyrkimään toiminnassaan suuntaan, jossa akateemisuus ei saanut kuolettaa naista eikä nainen pintapuolistuttaa akateemista totuudenetsintää.” Edelleen hänen seuraajansa mukaan Leideniuksen perintö velvoitti jokaista akateemista naista tekemään Leideniuksen lailla parhaansa ja ”näkemään kärsivän kanssaihmisen ja vähäosaiset sosiaaliset ryhmät”. 

Leidenius ei ole unohtunut Akateemisissa Naisissa, mutta muistetaan häntä edelleen muuallakin. Vuonna 1992 hänet ikuistettiin postimerkkiin ja vuodesta 2009 suomalainen lääkäriseura Duodecim on jakanut hänen nimeään kantavaa tunnustuspalkintoa.

Susanna Sulkunen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton toimitusjohtaja
sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi

Lähteet:

Hietala, Marjatta ja Leikola, Anto 1997: ”Leidenius, Laimi”. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: SKS. (viitattu 20.5.2021)

Pohls, Maritta 2013: Korkeasti koulutetut naiset: Suomen Akateemisten Naisten Liiton historia. Helsinki: SKS.

Akateemiset Naiset - 100 vuotta ystävyyttä, sivistystä ja tasa-arvoa

Suomen Akateemisten Naisten Liitto – Finlands Kvinnliga Akademikers Förbund ry. juhlii toukokuussa 2022 satavuotista taivaltaan. Olemme aloittaneet juhlavalmistelut uudistamalla verkkosivumme ja logomme. Uutta sivustoamme tullaan päivittämään aktiivisesti seuraavina viikkoina. Jos huomaat sivustossa olennaisia puutteita, kuulemme niistä mielellämme: sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi.

Kolmen viisaan naisen kohtaaminen

Järjestömme synnystä voimme kiittää kolmea viisasta naista: newyorkilaista Barnard Collegen johtajaa Virginia Gildersleeveä sekä kirjallisuuden professori Caroline Spurgeonia ja historian lehtori Rose Sidgwickiä Britanniasta. Nämä korkeasti koulutetut ystävykset miettivät ensimmäisen maailmansodan päätyttyä, mitä he voisivat tehdä ehkäistääkseen uuden sodan syttymisen. He olivat vakuuttuneita siitä, että sodat loppuisivat, kun eri maiden ihmiset tutustuisivat toisiinsa henkilökohtaisesti. 

Gildersleeven, Spurgeonin ja Sidgwickin vahva usko verkostoitumiseen ja naisten kouluttautumisen haluun johti vuonna 1919 Akateemisten Naisten maailmanjärjestön, International Federation of University Women, IFUW (nyk. Graduate Women International, GWI), perustamiseen. Kattojärjestön ensimmäisiksi jäseniksi tulivat Yhdysvaltoihin, Britanniaan ja Kanadaan vastikään perustetut Akateemisten Naisten maajärjestöt.

IFUW:n konferenssi 1921

Anglosaksisista maista kutsu kiiri ympäri maailman, ja kutsu on otettu ilolla vastaan: tänä päivänä Akateemiset Naiset toimivat jo 65 maassa. 

Suomen maajärjestön synty

Suomessa Akateemiset Naiset järjestäytyivät Helsingin ruotsinkielisen tyttölyseon englannin kielen lehtorin Carin Roseniuksen aloitteesta. Hän oli kuullut maailmanjärjestön synnystä Lontoon matkallaan vuonna 1921 ja saman vuoden toukokuussa noin 30 korkeakoulutettua naista kokoontui Helsingissä. Kokouksessa laadittiin Suomen Akateemisesti Sivistyneitten Naisten Yhdistys - Finlands Akademiskt Bildade Kvinnors Föreningin sääntöluonnos. Samalla tehtiin periaatteellinen päätös liittymisestä kansainväliseen liittoon. 

Järjestön ensimmäinen pöytäkirjallinen kokous pidettiin vuotta myöhemmin 11.5.1922, ja tätä päivämäärää pidämme Liiton perustamispäivänä. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Helsingin yksityisen ruotsinkielisen tyttökoulun kielten opettaja, tohtori Jenny af Forselles. Kesällä 1922 Suomen maajärjestö osallistui ensimmäistä kertaa maailmanjärjestön konferenssiin, joka pidettiin Pariisissa. Liittoa konferenssissa edusti lehtori Rosenius. 

Nykyisen liittomuotonsa järjestömme sai vuonna 1927, jolloin puheenjohtaja, tohtori Kaino W. Oksasen johdolla perustettiin Akateemisesti Sivistyneitten Naisten Liitto ry. - Akademiskt Bildade Kvinnors Förbund rf. Samalla helsinkiläiset Akateemiset Naiset jakaantuivat kieliryhmittäin erillisiin paikallisyhdistyksiin, jotka liittyivät Liiton jäseniksi. Liiton nimi vakiintui nykyiseen muotoonsa ilmeisesti 1950-luvulla.

Edelläkävijöiden tie vapauteen ja vastuuseen

Liiton ensimmäisten vuosikymmenten puheenjohtajat olivat oman alansa edelläkävijöitä. Heidän johtamanaan Liitto ja sen jäsenyhdistykset kannustivat naisia opiskelemaan ja vaikuttamaan yhteiskunnassa. Se tehtiin verkostoitumalla ja nostamalla esikuvallisia naisia yleiseen tietoisuuteen.

Usko naisten kouluttautumisen haluun ja koulutuksen tärkeys elämän rakenteissa ovat olleet suomalaisen naisliikkeen ydintä. Koulutus oli tie vapauteen ja irti perhevallasta, koska se tarjosi naisille mahdollisuuden päästä työelämään, jos avioliittoa ei tullut solmituksi. Koulutuksesta muodostui tytöille annettava aineeton perintö. Koulutuksen avulla naiset myös pyrkivät saamaan jalansijan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.

Kansainvälinen yhteistyö oli suomalaisille Akateemisille Naisille hyvin tärkeää, kun ensimmäiset naiset raivasivat tietään akateemiseen maailmaan ja pitivät yllä kielitaitoaan. Myöhemmin YK-yhteydet pitivät jäsenemme kansainvälisen tasa-arvokeskustelun aallonharjalla.

Tiedon ja ystävyyden lamppu

Akateemisten Naisten lamppulogon suunnitteli GWI:n mukaan Norjan maajärjestö Oslossa vuonna 1924 pidettyyn Akateemisten Naisten konferenssiin. Samassa tilaisuudessa logosta tehtiin maailmanjärjestön ja sen jäsenjärjestöjen virallinen logo. 

Öljylamppu on maailmalla varsin yleinen tunnus erilaisissa akateemisissa palkinnoissa. Yliopistojen ohella sitä ovat käyttäneet myös monet sairaanhoitajien ammattiin yhdistettävät järjestöt. Lampun tarina pohjaa tarinaan muinaisesta Egyptistä, jossa lamppu ja sen valo symboloivat tiedon ikuista liekkiä. Kerrotaan myös, että antiikin Kreikan filosofi Diogenes kantoi tällaista lamppua etsiessään rehellistä ihmistä, tietoa ja totuutta. Akateemisissa Naisissa lamppua on kutsuttu tiedon ja ystävyyden lampuksi.

Verkkosivu-uudistuksemme yhteydessä halusimme uudistaa logomme perinteitä kunnioittaen. Uuden logon on suunnitellut meille Johanna Vuorinen. 

Susanna Sulkunen
Liiton toimitusjohtaja

Lähteet:

GWI 2019: "GWI History". https://graduatewomen.org/who-we-are/our-story/ (Käyty sivustolla 14.5.2021)

Pohls, Maritta 2013: Korkeasti koulutetut naiset: Suomen Akateemisten Naisten Liiton historia. SKS: (Tätä historiateosta voi tilata Liiton toimistolta jäsenhintaan 10 euroa. Posti- ja lähetyskulut lisätään hintaan.) 

Kvinnliga Akademiker – 100 år vänskap, bildning och jämställdhet

Vår organisation blev till tack vare tre kloka kvinnor: Ledaren för Barnard College, Virginia Gildersleeve, litteraturprofessorn Caroline Spurgeon och historielektorn Rose Sidgwick. De här högt utbildade vännerna funderade vid slutet av första världskriget på vad de skulle kunna göra för att hindra ett nytt krig. De var övertygade om att krig skulle ta slut när människor från olika världsdelar skulle lära känna varandra personligt.

Gildersleeves, Spurgeons och Sidgwicks starka tro på betydelsen av nätverk och kvinnornas utbildning ledde till att Kvinnliga Akademikers världsorganisation, International Federation of University Women, IFUW (nuförtiden Graduate Women International, GWI) grundades år 1919. De första medlemmarna i takorganisationen var Kvinnliga Akademikers nya landsorganisationer i USA, Storbritannien och Kanada.

Kallelsen från de anglosaxiska länderna togs emot med glädje runt om i världen: idag har Kvinnliga Akademiker verksamhet i 65 länder.

Uppkomsten av landsorganisationen i Finland

I Finland kom initiativet till Kvinnliga Akademikers landsorganisation från Carin Rosenius, lektor i engelska vid Helsingfors svenskspråkiga flicklyceum. Hon hade hört om grundandet av världsorganisationen under sin resa till London år 1921 och redan samma år samlades cirka 30 högt utbildade kvinnor i Helsingfors. På sammanträdet utarbetade de ett förslag till reglerna för Suomen Akateemisesti Sivistyneitten Naisten Yhdistys - Finlands Akademiskt Bildade Kvinnors Förening. Samtidigt fattades det ett beslut att gå med i det internationella förbundet.

Det första sammanträdet med protokoll hölls ett år senare den 11 maj 1922 och det här betraktar vi som datumet för Förbundets grundande. Doktor Jenny af Forselles, lektor i språk vid Helsingfors privata svenskspråkiga flickskola valdes till den första ordföranden.

Sommaren 1922 deltog Finlands landsorganisation i världsorganisationens konferens för första gången i Paris. Lektor Rosenius representerade Förbundet på konferensen.

Vår organisation fick den nuvarande förbundsformen år 1927 då Akateemisesti Sivistyneitten Naisten Liitto ry. - Akademiskt Bildade Kvinnors Förbund rf. grundades under ledning av ordföranden doktor Kaino W. Oksanen. Samtidigt delades helsingforsborna enligt språkgrupper i skilda lokalföreningar som blev medlemmar i Förbundet. Förbundets namn blev förmodligen vedertaget under 1950-talet.

Banbrytarnas väg till frihet och ansvar

Ordförandena under Förbundets första årtiondena var föregångare i sina egna yrken. Under deras styre uppmuntrade Förbundet och dess medlemsföreningar kvinnor att studera och påverka i samhället. Det gjorde de genom att nätverka och lyfta fram kvinnliga förebilder till allmän kännedom.

Tron på att kvinnor vill utbilda sig och att utbildning spelar en viktig roll i livet har varit i kärnan i  den finska kvinnorörelsen. Utbildning var en väg till frihet från familjens makt över kvinnor för det gav dem en möjlighet att komma in i arbetslivet om de inte gifte sig. Utbildning blev till ett immateriellt arv för flickorna och genom utbildningen kunde kvinnor sträva efter möjligheter att påverka i samhället.

Internationellt samarbete var viktigt för Kvinnliga Akademiker när de första kvinnorna försökte komma in i den akademiska världen och upprätthålla sina språkkunskaper. Senare har kontakterna till FN gjort att våra medlemmar varit aktiva i den aktuella internationella diskussionen om jämställdhet.

Kunskapens och vänskapens lampa

Kvinnliga Akademikers logo var enligt GWI designad av Norges landsorganisation till Kvinnliga Akademikers konferens i Oslo år 1924. För samma evenemang gjordes lampan till världsorganisationens och medlemsorganisationernas officiella logo.

Oljelampan är en rätt så vanlig symbol för olika akademiska pris. Utöver olika universitet har lampan också använts av många organisationer som har anknytning till sjuksköterskeyrket. Lampans historia går tillbaka till gamla Egypten där lampan och dess ljus symboliserade kunskapens eviga låga. Dessutom berättas det att den grekiske filosofen Diogenes bar en sådan lampa när han letade efter en ärlig människa, kunskap och sanning. I Kvinnliga Akademiker har man kallat lampan för kunskapens och vänskapens lampa.

Under jubileumsåret vill vi förnya vår logo men samtidigt respektera traditionerna. Den nya logon är designad av Johanna Vuorinen.

Svensk översättning: Saara Telinkangas och Ulla Nyberg

Källor:

GWI 2019: "GWI History": https://graduatewomen.org/who-we-are/our-story/ (Hämtad 14.5.2021)

Pohls, Maritta 2013: Korkeasti koulutetut naiset: Suomen Akateemisten Naisten Liiton historia. SKS: (Denna publikation kan beställas från Förbundets kansli till medlemspriset 10 euro. Postavgifter tillkommer.)

Mielen hyvinvoinnin rakennuspuita

Hyvää elämää! Näillä sanoilla hyvästeli minut pitkäaikainen työtoverini, kun jokunen vuosi sitten vaihdoin uuteen työpaikkaan. Toivotus pysäytti miettimään, millaiselle pohjalle hyvää elämää itse asiassa voisi rakentaa. Mihin kannattaisi kiinnittää huomiota, jotta päivittäinen elämä soljuisi mahdollisimman mukavasti? Mitä sen eteen voisi itse tehdä? 

Kaikki tiedämme lukuisia pieniä nautintoja, joilla voimme ilahduttaa mieltämme hetkeksi tai juhlistaa arkea. Niillä on toki paikkansa. Entä jos luodataankin hiukan pidemmälle, mielen hyvinvoinnin pitkäkestoiseen tukemiseen omassa arjessa ja kaiken keskellä?  Professori Martin Seligman, positiivisen psykologian isähahmo, jakaa moniin tutkimuksiin perustuvaa viisautta.  Hän toteaa, että meillä kaikilla on välineet paitsi selviytymiseen, myös kukoistukseen. Hänen mukaansa mielen hyvinvoinnin rakentajina toimii viisi tukipilaria, joista jokainen on tutkimuksin mitattavissa –  ja mikä ilahduttavaa – myös jokaisen opittavissa. 

Erityisesti nyt, kun koronaväsymys alkaa jo monia painaa, nousee omasta mielen hyvinvoinnista huolehtiminen arvoon arvaamattomaan. Kukin meistä voi tehdä sen eteen paljon.  Myönteisyyttään voi kasvattaa tekemällä jokaiseen päivään tilaa iloa ja tyytyväisyyttä tuottaville asioille, vaikka ihan pienillekin. 

Myönteiset tunteet vakauttavat haasteissa

Ilo, kiitollisuus, mielenrauha, innostus tai vaikkapa toiveikkuus tuovat mielelle tasapainoa silloin, kun kohtaamme haasteita ja huolia. Myönteisten tunteiden huomaaminen ja niiden äärelle pysähtyminen kannattaa ottaa tavaksi, sillä aikaa myöten se tuottaa useita muitakin hyviä vaikutuksia. Myönteisten tunteiden kokemisen on havaittu rakentavan ja laajentavan huomiokykyämme, ajatteluamme ja oppimistamme sekä sosiaalisia suhteitamme. Millaisia myönteisiä tunteita huomaat kokeneesi viime päivinä? Mikä niitä aiheutti?  Onko arjessasi riittävästi aikaa iloa tuottaville asioille – ihan pienillekin? Ellei tällaista ole vielä löytynyt, mikä olisi ensimmäinen askel, jonka voit ottaa, että tuota aikaa alkaisi löytyä?

Mielekäs tekeminen, uppoutuminen ja sitoutuminen tuo flow-kokemusta 

Itsensä likoon laittaminen ja itselle merkityksellisten asioiden tekeminen on usein energisoivaa ja voimaannuttavaa. Uppoutuminen mieluisaan ja hyvin sujuvaan tekemiseen harrastuksissa, työssä tai vaikkapa kotiaskareissa saa meidät käyttämään omia vahvuuksiamme ja lisää näin käsitystä omasta pystyvyydestämme. Ehkä olet löytänyt flow-kokemuksen, jossa aika lentää ja uppoudut täysin johonkin mielenkiintoiseen käyttämällä hallitsemaasi taitoa, jonka saavuttaminen on edellyttänyt jonkin verran ponnistelua? Tai kokenut flow´ta vaikkapa antoisassa keskustelussa, jossa käytät tietojasi ja oivallat jotain uutta?  Voisiko tällaista kokemusta saada hiukan lisää?  Elvyttäisitkö jonkin mieluisan harrastuksen tai kokeilisitko uutta, jossa voit seurata omaa kehittymistäsi tavoite kerrallaan?  

Myönteisten ihmissuhteiden voima

Myös yhdessä tekeminen ja asioiden jakaminen synnyttävät mielen hyvinvointia. Martin Seligman toteaa, että liitämme onnellisuuden hetket yleensä aina jollain tavoin muihin ihmisiin. Myönteisiä ihmissuhteita luonnehtii esimerkiksi se, että jaamme niissä vastavuoroisesti lämpöä ja välittämistä, tuemme toisiamme ja tulemme hyväksytyksi omana itsenämme. Tällaista vuorovaikutusta voi myös syntyä aivan hetkellisesti ja ventovieraankin ihmisen kanssa. Siinä hyvä kohtaaminen saattaa  synnyttää molempien hyväksi kokeman yhteyden, josta jää mieluisa muisto. Lähtisitkö keräilemään tällaisia kohtaamisen hetkiä?  

Merkityksellisyys vie arvojen lähteille

Se, mikä kullekin tuo elämään merkityksellisyyttä ja missä voi kokea olevansa osa jotain itseään suurempaa, vaihtelee paljon. Mukanaolo arvokkaiden asioiden edistämisessä ja niihin paneutuminen tuo merkityksellisyyden tunnetta. Koronan aikaan olemme saaneet nähdä, kuinka omia arvojaan voi toteuttaa hyvillä teoilla, vaikkapa naapuriavun muodossa. Merkityksellisyyttä voi myös syntyä siitä, että rakennamme siltaa ja ymmärrystä sukupolvien välille – vaikkapa sukututkimuksen muodossa. Huolien, mutta myös ilonaiheiden jakaminen toisten kanssa voi luoda yhteisiä, merkityksellisiä hetkiä. Ehkä juuri nyt olisi otollinen ajankohta pohtia sitä, mitkä asiat itseä kannattelevat tai tekevät elämästä vaikeissakin hetkissä elämisen arvoista.  

Aikaansaamisen upea tunne

Itse asetetut ja omilta tuntuvat tavoitteet luovat toiveikkuutta ja saavat meidät katsomaan eteenpäin. Niillä on taipumus tuoda  – vähän kerrallaankin toteutuessaan – tyytyväisyyttä, onnistumisen kokemuksia ja mielekkyyttä arkeen. Ikäihmisillä on vahvana etunaan elämän aikana jo kertyneet aikaansaannokset, suuret ja pienet. Heillä on usein myös taitoa huomata ja iloita pieniltäkin tuntuvien asioiden onnistumisesta. Omia ja muiden aikaansaannoksia kannattaa ihan jokaisen pysähtyä ihailemaan, ja niistä puhuminen tekee mielelle hyvää. Jospa alkaisimme nostaa toinen toistemme aikaansaannoksia enemmän esiin ja jakaisimme näin arvostusta sekä itselle että toisille? Ehkä valokiilaan nousisi monenlaista hyvää, mitä kaikesta huolimatta koko ajan tapahtuu. Rakentaisimme yhdessä hyvää elämää.  

Stina Fågel 

KM, ratkaisukeskeinen valmentaja,

suunnittelija, Ikäinstituutti

Tytöistä tulee insinöörejä ja pojista hoitajia? Kuntien elinvoimaisuus ratkaistaan tasa-arvoisella koulutuksella

Kevään Yhteishaku on käynnissä, joten moni nuori miettii parhaillaan jatko-opintojaan ja uravalintojaan. Koulutus on tärkeä kysymys myös vaaleihin valmistuville kunnille. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakuntien hoidettaviksi, koulutus nousee kuntien keskeisimmäksi tehtäväksi. Samalla kolmasosa kuntien nykyisistä työntekijöistä jää eläkkeelle vuoteen 2030 mennessä. Kuntien elinvoimaisuuden ratkaisee se, miten ne onnistuvat houkuttelemaan uusia osaajia. Työvoimapulan ratkaiseminen edellyttää tiivistä yhteistyötä paikallisten oppilaitosten ja median kanssa.

Miksi segregaatiota täytyy purkaa?

Koulutuksen ja työelämän sukupuolen mukainen eriytyminen on Suomessa vahvaa. Tilastokeskuksen mukaan enää 8,9 % palkansaajista sijoittuu ns. tasa-ammatteihin, joissa eri sukupuolta olevien osuus ammattiryhmissä toimivista on vähintään 40 %. (Tilastokeskus 2019)

Segregaatio vaihtelee koulutusasteen ja alan mukaan. Korkeakoulutetut naiset ovat siirtyneet aikaisemmin miesvaltaisina pidettyihin lääke- ja oikeustieteeseen, mutta naisvaltaiset alat kuten kasvatustiede ei ole samassa määrin houkutellut miehiä. Suuret koulutusalat, kuten naisvaltainen terveys- ja hyvin­vointiala sekä miehinen tekniikan ala, ovat pääosin toiseen asteen opintoja. Näillä aloilla ei ole juuri tapahtunut muutosta kolmeen vuosikymmeneen. (Yle 13.2.2019)

Keskustelu työelämän segregaatiosta typistyy usein keskusteluksi naisten ja miesten välisistä palkkaeroista. Tämä on ymmärrettävää, koska segregaatio ylläpitää ns. naisten euroa (84 snt), joka kertautuu edelleen naisten eläkeläisköyhyydessä. Koska riittävää poliittista tahtoa naisvaltaisten matalapalkka-alojen työehtojen parantamiseksi ei löydy, huomiota kiinnitetään naisten omiin valintoihin ja arvoihin. Näissä puheenvuoroissa nousee esiin usein ”kutsumustyön” käsite. Samaa tulkintaa vahvistaa kansainvälisissä tarkasteluissa mainittu ”tasa-arvon paradoksi”. Sen mukaan taloudellisesti vauraissa ja tasa-arvoisissa maissa valinnat sukupuolittuvat, koska niissä on ”varaa valita kiinnostuksen ja omien vahvuuksien mukaan”. Tällöin segregaatio määrittyy ilmiöksi, jolle ei voi eikä tarvitse tehdä mitään. (Tanhua 2019)

Segregaation purkamiseen löytyy kuitenkin monia kannusteita. Kuntien kannalta niistä tärkein lienee se, että segregaatio jäykistää työmarkkinoita. Kun stereotypiat naisten ja miesten töistä rajaavat yksilöiden koulutus- ja ammatinvalintoja, moni ala kärsii jatkossakin työvoimapulasta. Kunnat menettävät osaamista myös siinä, miten epätasa-arvoisesti poliittinen ja taloudellinen valta jakautuvat sukupuolten kesken.

Miksi sukupuoli vaikuttaa alavalintoihin?

SEGLI-hankkeen mukaan moni nuori aikuinen pystyy jälkeenpäin näkemään, kuinka vajavaisen tiedon varassa oli tehnyt ensimmäiset valinnat koulutuksestaan ja työpaikoistaan. Jälkikäteen he olisivat neuvoneet nuorta itseään ottamaan huomattavasti paremmin selvää eri töistä ja mahdollisuuksista.

Tiedon puute johtaa siihen, että nuoret valitsevat itselleen helpommin entuudestaan tutun alan. Tällöin valinnassa voi korostua liikaa se, missä oppiaineessa on pärjännyt koulussa parhaiten. Mikäli nuori valitsee jonkin itselleen vieraamman alan, hänen valintaansa vaikuttavat voimakkaasti mielikuvat eri aloista ja niiden sopivuudesta eri sukupuolille. Ongelmaa vahvistavat opinto-ohjaajien puutteelliset tiedot sekä nuorten ryhmäpaine. Edelleen nuoren pelko syrjityksi joutumisesta voi ohjata hakeutumaan alalle, jossa oma sukupuoli on enemmistönä. (SEGLI)

Sukupuolen vaikutus alavalintaan ei ole tyttöjen erityispiirre. Suomalaistutkimuksen mukaan viidennes tytöistä ja jopa reilu kolmasosa pojista arvelee, että sukupuoli vaikuttaa heidän ammatinvalintaansa (THL). Kun kolmannes kuntien tämänhetkisestä työntekijämäärästä eläköityy vuosina 2021–2030, kunnissa tulee olemaan pulaa erityisesti naisvaltaisilla terveys-, hoiva- ja opetusaloilla. (Keva 2021) Näyttääkin siltä, että huomiota pitäisi kiinnittää myös siihen, miksi pojat eivät hakeudu hoiva-aloille.

Miten kunnat voivat auttaa?

Kuntien tehtävänä on huolehtia tasa-arvoisista rakenteista niin työnantajana kuin varhaiskasvatuksen ja koulutuksen järjestäjänä. Kaikilla koulutusasteilla tulee huolehtia tasa-arvosuunnitelmien säännöllisestä päivittämisestä, ja henkilöstölle tulee tarjota säännöllistä täydennyskoulutusta tasa-arvokysymyksissä. Samoin oppilaitosten tulee varmistaa, että niiden koulutusohjelmat ja -materiaalit ovat ajanmukaisia.

Kunnat voivat tehdä paljon muutakin. Purkutalkoot-tutkimushankkeen loppuraportti suosittelee mm., että:

• Järjestetään peruskouluissa oppilaille ja heidän huoltajilleen tilaisuuksia, joissa eri alojen edustajat kertovat ammateistaan ja työstään.
• Järjestetään koulutus-, työelämä- ja vapaa-ajansektorin yhteistyönä nuorille tutustumisretkiä erilaisiin yrityksiin ja järjestöihin.
• Haastetaan mediatoimijat ja muut viestijät lisäämään sisältöihinsä (mm. lehtikuviin, sosiaaliseen mediaan, tv-sarjoihin sekä asiantuntijahaastatteluihin) monipuolisempia ammatillisia esikuvia.
• Luodaan pitkäjänteinen mediakampanja, jossa sukupuoleen ja muihin eroihin liittyviä stereotypioita puretaan nuoria puhuttelevalla tavalla heidän suosimissaan sosiaalisen median kanavissa yhteistyössä somevaikuttajien kanssa.

Kevään vaaliehdokkaille hyödyllistä luettavaa on Tasa-arvon peruskirja, joka tukee kuntia tasa-arvolainsäädännön toteuttamisessa. Tasa-arvon käsikirja kuntapäättäjälle puolestaan kertoo, miten laki naisten ja miesten tasa-arvosta koskettaa kunnan koko toimintaa, hallintoa ja päätöksentekoa, kuntalaisia ja heidän palvelujaan sekä kuntaa työnantajana.

Miten sinä voit auttaa?

Jokainen meistä voi kertoa lähipiirinsä nuorille omasta työstään. Voimme yhdessä varmistaa, että alavalintaa tekevillä nuorilla on realistista tietoa siitä, millaisia taitoja työelämässä tarvitaan ja millaiset työehdot omalla alalla ovat.

Jokainen meistä voi myös vähentää nuorten kokemia paineita ja muistuttaa heitä siitä, että työelämä edellyttää jatkuvaa oppimista ja oman osaamisen kehittämistä. Peruskoulun ja lukion jälkeen ei tehdä loppuelämän vaan ainoastaan seuraavan elämänvaiheen valintoja.

Susanna Sulkunen
Suomen Akateemisten Naisten Liiton toimitusjohtaja
Alanvaihtaja joka alkoi opiskella insinööritieteitä 40-vuotiaana

Tämä blogipostaus on julkaistu ensin Naisjärjestöjen Keskusliiton blogissa.

 

Vuoden Jäsentekopalkinto 2020: Ylisukupolvinen toimintamalli

Tänä keväänä tutustumme Liiton Torstai on toivoa täynnä -verkkokahveilla Vuoden Jäsentekopalkinnon 2020 saaneisiin toimintamuotoihin. Palkinnonsaajia oli neljä. Esittelemme palkinnonsaajat myös blogissamme. Helmikuun 2021 verkkokahveilla Helsingin Akateemiset Naiset kertoivat yhdistyksensä ylisukupolvisesta jäsentoiminnasta. Kiitos upeasta esittelystä, Jenni Labarthe, Niina Kaartinen, Paula Kuusipalo-Määttä ja Leea Paija! Muut tämän kevään kokontumiskerrat ovat: 4.3., 1.4., 6.5. ja 3.6. Lisätietoja: sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi.

Helsingin yhdistyksessä jäsenten ikähaarukka on vaikuttavan laaja. 1990-luvulla ja 1930-luvulla syntyneiden naisten voi ensi alkuun kuvitella olevan hyvinkin kaukana toisistaan. Helsingin yhdistyksen ylisukupolviset tapahtumat ovat kuitenkin osoittautuneet menestyksekkääksi konseptiksi. Tällä hetkellä yhdistyksellä on käynnissä Elämäntaidot esiin -verkkoryhmä ja maaliskuussa 2021 aloittaa Vahvuuspaja. Voit lukea näistä lisää osoitteesta http://helsinginakateemisetnaiset.fi/. Seuraathan Helsingin Akateemiset Naiset ry:tä myös Facebookissa?

Ylisukupolvinen toimintamalli tuo eri-ikäiset jäsenet yhteen hienolla tavalla Helsingin yhdistys kannustaa myös muita Akateemisten Naisten paikallisyhdistyksiä kokeilemaan rohkeasti tätä toimintamallia. Tässä muutama vinkki illan keskustelusta:

• Selvitetään mitkä teemat yhdistyksen jäseniä kiinnostavat. Taustatatietona Helsingin yhdistyksellä oli Mari Häkkisen ja Minna Jyrkiäisen ammattikorkeakoulu Metropoliaan Helsingin yhdistyksestä tekemät opinnäytetyöt. Pienemmässä mittakaavassa alkuun pääsee tekemällä jäsenkyselyn ja soittokierroksen yhdistyksessä.
• Otetaan yhteistyökumppanien osaaminen avuksi. Helsingin yhdistys hyödynsi toimintamallin suunnittelussa ja lanseerauksessa myös yhteistyökumppaniverkostoaan, jota se on rakentanut vuosien varrella mm. tekemällä organisaatiovierailuita jäseniä kiinnostaviin järjestöihin ja yrityksiin. Maria Akatemia, Miina Sillanpään säätiö ja Ikäinstituutti toivat ideointiin mukaan lisää asiantuntemusta sekä uusia jäseniä.
• Otetaan kohderyhmä suunnitteluun mukaan. Ylisukupolvista toimintamuotoa suunittelivat alusta saakka Helsingin yhdistyksen eri-ikäiset (ja hallituksen ulkopuoliset) jäsenet. 
• Kokeillaan ja opitaan. Jäsenistön osallistamisen lisäksi oli tärkeää rohkaista suunnittelutiimiä ideoimaan vapaasti ja  kokeilemaan erilaisia jäsentapahtumia. Kaikki toimintamuodot tai vaikkapa ajankohdat eivät osoittaudu hyviksi, mutta kokemus ja tieto auttaa suunnittelussa aina eteenpäin. Heti ei myöskään tarvitse saada valmista pakettia kokoon! Fokus on yhdessä tekemisessä ja yhdessä oppimisessa.

Seuraavat Torstai on toivoa täynnä -verkkokahvit järjestetään maaliskuun 4. päivä klo 18-19. Silloin pääsemme tutustumaan joko Lahden onnistuneeseen jäsenhankintaan tai Vantaan hienoon digiloikkaan. Tammikuussa tutustuimme Espoon-Kauniaisten paikallisyhdistyksen vaalipaneeliin.

Vuoden Jäsentekopalkinto 2020: Vaalipaneeli

Tänä keväänä tutustumme Liiton Torstai on toivoa täynnä -verkkokahveilla Vuoden Jäsentekopalkinnon 2020 saaneisiin toimintamuotoihin. Palkinnonsaajia oli neljä. Esittelemme palkinnonsaajat myös blogissamme. Tammikuun 2021 verkkokahveilla Espoon-Kauniaisten (EKAN) yhdistyksen puheenjohtaja Armi Westin jakoi EKANIN vinkkejä onnistuneen vaalipaneelin järjestämisestä. Kiitos, Armi! Muut tämän kevään kokontumiskerrat ovat: 4.2., 4.3., 1.4., 6.5. ja 3.6. Lisätietoja: sanl.fkaf(a)akateemisetnaiset.fi.

Kunnallisvaalit pidetään 18.4.2021, joten nyt on hyvä alkaa valmistella tätä helppoa paikallisen vaikuttamistyön tapaa ja ottaa yhteyttä puolueisiin. Tasa-arvo tehdään kunnissa!

Kuva: Armi Westin

Tässä Armi Westinin vinkit yhdistyksille:

• On todella tärkeää olla ajoissa liikkeellä. Ennen vaaleja ehdokkaita pyydetään moniin tilaisuuksiin. Myös onnistunut tilavaraus onnistuu vain ajoissa.
• Tilaa kannattaa etsiä esimerkiksi kirjastoista tai mainostilaa vastaan sopivan paikallisyrityksen tai oppilaitoksen tiloista. Mikäli koronarajoitukset jatkuvat, myös hybridimalli on mahdollinen. Tällöin vain pieni joukko on paikan päällä ja muut osallistuvat verkon välityksellä. IT-tukea kannattaa kysyä tilan tarjoavalta taholta. Tämäniltaisessa keskustelussa mainittiin myös mahdollisuus mennä jututtamaan puolueita yhdistysaktiivien voimin paikkakunnan torille. Liitossa selvitellään mahdollisen IT-tuen myöntämistä tilaisuuksiin.
• Akateemisten Naisten kunnallisvaaliteesit ja taustaineistoa paneeliin saa Liitolta helmikuussa. Pyrimme nostamaan yhdessä kaikenikäisten naisten tasa-arvo-ongelmat keskusteluun ja ratkottavaksi. Kysymyksiä kannattaa pyytää etukäteen myös oman yhdistyksen jäseniltä.
• Panelisteille on hyvä kertoa kysymykset ja sallittu puheenvuorojen pituus etukäteen. Kannattaa myös miettiä, edistäisikö tasa-arvoa se, että jokaisesta puolueesta kutsuttaisiin myös miesedustaja mukaan. Yksin naisten voimin emme saa muutosta aikaan. Sopivia panelisteja voi kysyä jokaisen puolueen valtuustoryhmän puheenjohtajalta. Huom. kaikki puolueet tulee kutsua tilaisuuteen jotta säilytämme puolueettomuutemme.
• Paneelin vetäjän tulee olla sujuvasanainen ja napakka. Moni politiikko puhuu ummet ja lammet, jos siihen suodaan tilaisuus. Vetäjä kannattaa myös briifata tilaisuuden sisällöistä ja tavoitteista hyvin etukäteen.
• Markkinointiin ei voi panostaa liikaa. Yhdistyksen somekanava ja jäsenkirjeet tavoittavat nykyiset jäsenet, mutta potentiaalisia uusia jäseniä kannattaa kosiskella paikallismedian ja paikallisten yhteistyökumppaneiden kautta. Osallistujille kannattaa antaa myös yhdistyksen oma esite.
• Kiitoskirjeillä voi jälkikäteen myös vielä kertoa yhdistyksestä ja kutsua mukaan toimintaan. Tilaisuudesta kannattaa kirjoittaa muistiin myös yhdistyksen someen juttu tai jos kyseessä on verkkotilaisuus, jakaa sen video, koska tällaiset tilaisuudet ovat erinomaista mainosta yhdistykselle myös vielä pitkään tilaisuuden jälkeenkin.

EKAN ry. on järjestänyt vaalipaneelin 2017 kunnallisvaalien ja 2019 eduskuntavaalien alla ja sai toimintamuodosta Vuoden Jäsentekopalkinnon 2020.