Akateemisten Naisten terveiset New Yorkin CSW58-kokouksesta

Terveiset New Yorkista! YK:n vuosittainen naisten asemaa pohtiva kaksiviikkoinen kokous (Commission on Status of Women, CSW) kokosi jo 58. kerran runsaat kolmetuhatta henkeä CSW-kokoukseen sekä sen erilaisiin oheis- tai rinnakkaistilaisuuksiin ympäri New Yorkia. Mukana 10. – 21.3.2014 järjestetyssä CSW-kokouksessa oli YK:n jäsenmaiden hallitusten delegaatioita, mutta myös suuri määrä kansainvälisiä kansalaisjärjestöjä. Akateemisten Naisten maailmanjärjestöllä (International Federation of University Women, IFUW) oli virallisessa kokouksessa oma delegaatio, jonka jäsenenä myös minä olin paikalla. Tänä vuonna IFUW oli erityisesti panostanut siihen, että kaikki Akateemisten Naisten edustajat saisivat etukäteen mahdollisimman paljon taustatietoa ja voisivat osallistua paikan päällä keskusteluihin, mikä luonnollisesti vahvisti IFUW:n näkyvyyttä kokouksessa.

Marja Liisa Toivanen (toinen vas.) ja professori Kirsi Vainio-Korhonen (oik.) napattiin ryhmäkuvaan ilmoittautumisjonosta.

CSW:n aamukokouksiin olivat tervetulleita kaikki New Yorkiin tulleet Akateemisten Naisten maajärjestöjen jäsenet, siis myös ne neljä suomalaista SANL:n jäsentä, jotka olivat lisäkseni paikalla joko jonkin muun delegaation listoilla tai yksityisesti. IFUW:n omista YK-edustajista oli paljon hyötyä, sillä heillä oli runsaasti taustatietoa kokouksessa neuvoteltavista päätöksista. Myös Kanadan Akateemiset Naiset, joilla oli CSW:ssä oma delegaatio ja läheinen yhteistyö Kanadan valtion delegaation kanssa, pystyivät seuraamaan virallisia keskusteluja ja välittämään meille väliaikatietoja. Jälleen kerran voi todeta, että maailmassa on paljon  upeita, osaavia naisia. Uutta tietoa ja osaamista oli tarjolla runsain mitoin. IFUW ehdottaakin, että jäsenet - siis jokainen meistä Akateemisista Naisista - alkaisi jo nyt miettiä osallistumistaan ensi kevään CSW59-kokoukseen. 
                              

Valtioiden viralliset delegaatiot kävivät osittain vaikeitakin keskusteluja CSW-kokouksen päätöslauselmaluonnoksesta. Tänä vuonnahan pohdittiin sitä, miten YK:n vuosituhattavoitteet, (http://www.un.org/millenniumgoals/)  joiden viidentoista vuoden määräaika päättyy ensi vuonna, ovat toteutuneet, ja mitä tulee mukaan vuoden 2015 jälkeisiin tavoitteisiin. Kansalaisjärjestöt pyrkivät luonnollisesti vaikuttamaan CSW-päätösasiakirjan sisältöön. IFUW oli Istanbulin elokuisen kokouksensa päätösten perusteella laatinut omat tavoitteensa ja YK-edustajamme Polly D. Woodard luki tämän asiakirjan CSW-kokoukselle. Akateemisten Naisten tavoitteet – tyttöjen toisen ja kolmannen asteen koulutus, opetuksen laadun parantaminen ja naisten ihmisoikeudet – pääsivät kaikki mukaan CSW:n päätösasiakirjaan. Ongelmatonta ei yhteisymmärrykseen pääsy ollut, sillä mm. lisääntymisterveys ja oikeus aborttiin eivät tahdo mahtua katolisten ja islaminuskoisten maiden näkemyksiin.

 

Otos CSW-kokouksesta.

SANL:lle tärkeä oli myös loistavasti onnistunut Helvi Sipilä -seminaari She Says YES to Maternal Health, joka järjestettiin CSW:n ensimmäisellä viikolla. Kun Suomen ulkoasiainministeriö tuli mukaan SANL:n, NNKY-liiton, Naisjärjestöjen Keskusliiton, Naisjärjestöt yhteistyössä - NYTKISin ja Suomen UN Womenin seminaarivalmisteluihin, seminaarin status nousi rinnakkaistilaisuudesta Suomen oheistilaisuudeksi. Samalla nyt jo yhdeksättä kertaa järjestetty Helvi Sipilä -seminaari sai näkyvän paikan YK:n tiloista. Seminaarin avasi silloinen tasa-arvoministeri Paavo Arhinmäki, joka viittasi paikalle tuotuun äitiyspakkaukseen ja kertoi yleisön hämmästykseksi, että sen saa Suomessa niin ministerin kuin köyhimmänkin perheen lapsi. Turkulainen jäsenemme professori Kirsi Vainio-Korhosen puheenvuoro kätilöiden historiasta, joka alkaa Suomessa jo 1700-luvulta, kiinnosti sekin yleisöä selvästi. Yksi Väestöliiton ylilääkäri Dan Apterin alustuksen monista kiinnostavista kohdista oli vertailu Suomen ja USA:n nuorten välillä. Seksuaalinen kanssakäyminen alkaa samassa iässä, mutta USA:ssa aborttien ja erityisesti ei-toivotuttujen raskauksien määrät ovat Suomeen verrattuina moninkertaiset. Koulujen seksuaalikasvatus ei siis ole turhaa. Kolmas puhuja oli nuori malawilainen lääkäri Mtisunge Kachingwe. Oli todella innostavaa kuunnella nuorta ihmistä, joka uskoo tulevaisuuteen, vaikka tekee työtä maassa, jossa äitiyskuolleisuus on tänään suurempi kuin Suomessa 200 vuotta sitten ja jossa on yksi lääkäri 100 000 asukasta kohden.

Helvi Sipilä -seminaari käynnissä

 
Saimme paljon myönteistä palautetta seminaaristamme, jonka sisältö oli tärkeä ja jota – kiitos luennoitsijoiden selkeiden diojen – pystyivät seuraamaan myös englantia heikommin osaavat.

Marja Liisa Toivanen
Coordinator of International Relations, CIR
marjatoivanen[a]hotmail.com

www.akateemisetnaiset.fi/ajankohtaista.html

University Women of Europe: Meet and Greet in Amsterdam 9 - 11 May 2014

The purpose of the Meet and Greet (9th of May till 11th of May) is for the University Women of Europe to obtain in-depth information on UWE’s work in the Council of Europe and the European Women’s Lobby for interested members of NFA’s, potential members and candidates, CERs and presidents of NFA’s. There will be ample time to meet and talk with each other on topics in relation to the UWE, your own NFA and of course to encounter interesting women from all over Europe.

We offer three workshops:

• Work of the European Women’s Lobby 
• Work of the Council of Europe and the International Non-Governmental Organizations Conference for which UWE has participative status. 
• How to cooperate using digital means. 

Furthermore we will offer a variety of events to make your stay in Amsterdam as pleasant and inspiring as possible. Amsterdam is sometimes called the Venice of the North with its many canals and lovely houses. We will have the Meet and Greet in a new part of Amsterdam close to the center and a top location for those interested in Modern Architecture. For this reason we have organized a guided tour around this well-known area.

For more information, please visit the UWE website at: http://uweboard.wordpress.com/

Euroopan Akateemiset Naiset kokoontuvat Bukarestiin 4. – 7.9.2014

Euroopan Akateemiset Naiset (University Women of Europe, UWE) kokoontuvat Romanin pääkaupunkiin Bukarestiin 4. – 7.9.2014.  Bukarest on Romanian kulttuurin, talouden ja teollisuuden keskus. Bukarest, jota myös pikku-Pariisiksi (Micul Paris) kutsutaan, mainittiin ensimmäisen kerran asiakirjoissa vuonna 1459, mutta varsinaisesti siitä tuli maan pääkaupunki vuonna 1862. Toinen maailmansota vaurioitti Bukarestia paljon ja hirmuvaltiaan Nicolae Ceausescun aikakausi jätti sekin jälkensä Romanian historiaan. Tänä päivänä Bukarest on mielenkiintoinen länsimainen matkailukohde ja halpa sellainen.

Bukarestin konferenssijärjestelyistä vastaa NGO:n alaisuudessa toimiva kansainvälisten suhteiden järjestö Romaniassa  ja taloudesta vastaa puolestaan ulkomaankauppajärjestö. World NGO -päiväähän vietettiin Suomessakin helmikuun lopussa ja pääpuhujana oli tuolloin ministeri Pekka Haavisto. World NGO:n tavoitteena on saada kansalaisjärjestöille virallinen päivä ja mm. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO toimii järjestettävien tilaisuuksien taustayhteisönä kansalaisjärjestöjen ohella. Bukarestin konferenssissa NGO vastaa kansainvälisistä suhteista ja taloudesta vastaa ulkomaankauppajärjestö.

Bukarest  ja Amsterdam kutsuvat  Euroopan Akateemisia Naisia verkottumaan

Romanian akateemisten naisten kansainvälisten asioiden hoitaja (CIR) on Tatiana Isoo (kuvassa), joka yhdessä Romanian Akateemisten Naisten presidentin Alexandrina Niculescun kanssa hoitavat kokousta Bukarestissa. Konferenssin pääteema on: European Quality Education for All. Romanian pääpuhujat ovat Tatianalta saatujen tietojen mukaan Hänen Kuninkaallinen Korkeutensa prinsessa Margaret ja Romanian Europarlamentin edustaja Mrs. Renate Weber. Myös Romanian Suomen suurlähettiläs Dr Catalin Avramescu mainitaan mahdollisina puhujina. Jälkimmäisen tapasinkin syksyllä Tampereen yliopistossa järjestetyssä Studia generalia -tilaisuudessa, jossa yritettiin saada opiskelijoita innostumaan romanian kielen opiskelusta. Kerroin lähettiläälle tästä konferenssista ja juttelin myös parin romanialaisen naistutkijan kanssa tulevasta Bukarestin tilaisuudesta. Käyntikortteja vaihdettiin puolin ja toisin, ja myös itse tilaisuus tuotti tulosta: Tampereen yliopistossa alkoi vuoden 2014 alussa 14 opiskelijan ryhmä opiskella romaniaa.

Kokousohjelman lisäksi konfrenssiin on suunnitteilla työpajoja, jotka koskevat mm. koulutusta ja elinikäistä oppimista sekä naisiin kohdistettua väkivaltaa. Varsinaisia näyttelyitä on kolme: klassinen taide, naivistinen taide, Romanian kansantaide ja folkloristiikka. Tämän lisäksi on suunniteltu retkiä lähialueille, joten ohjelmaa riittää niillekin, jotka aikovat jäädä pidemmäksi aikaa Romaniaan.

Sydämellisesti tervetuloa Bukarestiin syyskuun alussa!

Ilmoittautua voi lähempänä konferenssia avattavien verkkosivujen kautta.

Toivottavasti meitä lähtee Suomestakin sankka joukko. UWE tarvitsee sihteeriehdokkaita ja mieluusti myös Suomesta.

Ennen Bukarestia Euroopan Naiset Akateemiset kokoontuvat keväiseen Amsterdamiin 9. - 11.5.2014. Tuolloin ohjelmassa on hollantilaisten parlamenttikojen puheita Eurooppa-päivänä, tulppaanikiertueita ja mukavaa yhdessäoloa. Ilmoittautuneita on jo kolmisenkymmentä, myös Romaniasta.

Lisätietoja konferenssista antaa UWE:n presidentti Edith Lommerse (edla[a]live.nl), Tatiana Isoo (tatiana_isoo[a]hotmail.com) tai allekirjoittanut.

Lisätietoja ja kuvia Bukarestista löydät mm. täältä ja YouTube-kutsun konferenssiin täältä.

UWEn vuosikokouksen alustavan ohjelman (pdf) löydän SANL:n verkkosivuilta.

Tervehtien,
Auli Ojala
UWEn rahastonhoitaja ja SANL:n hallitusjäsen
auojala(at)saunalahti.fi

Auroras-ryhmä Tampereella: Mistä töitä maahanmuuttajanaisille?

Tampereen Akateemiset Naiset ry on käynnistänyt paikallisen Auroras-toiminnan, jonka tavoitteena on mm. lisätä maahanmuuttajanaisten mahdollisuuksia työllistyä Suomessa koulutustaan vastaaviin tehtäviin.

Lokakuussa 2013 Evanetin tiloissa kokoontuneessa ryhmässä olivat mukana Zimbabwesta kotoisin oleva Faith Mavengere sekä Taiwanista suomalaisen aviomiehen mukana muuttanut Jenny Laine. Faith Mavengere on valmistunut Jyväskylän yliopiston kehitysyhteistyön maisteriohjelmasta ja Jenny Laine on kotimaassaan toiminut lääketutkimustehtävissä. Kummatkin ovat naimisissa ja heillä on lapsia. Nyt he etsivät koulutustaan vastaavaa työtä. Kummatkin ovat opiskelleet suomen kieltä Luetaan yhdessä -verkostossa. Tapaamisen aikana pohdittiin tahoja, joihin työnhakijoiden kannattaisi ottaa yhteyttä. Lisäksi vastuutettiin henkilöitä, jotka hakevat lisätietoja mahdollisista työpaikoista ja niiden ”työhön ottajista.

Tampereen Auroras -ryhmän kokouksessa olivat läsnä mm. (vas.) Elina Kanerva, Helena Frankberg-Lakkala, Anna-Riitta Vuorikoski, Eva Hänninen-Salmelin, Faith Mavengere, Jenny Laine ja Maire Heikkinen.

Auroras-ryhmän toimintaan voivat osallistua kaikki asiasta kiinnostuneet. Tietoja kokouksista saa Luetaan yhdessä -verkoston projektipäälliköltä Henna-Maija Syrjälältä sekä Tampereen Akateemiset Naiset ry:n puheenjohtajalta.

Teksti ja kuva: Leena Kuupakko

Lisätietoja: www.luetaanyhdessa.fi ja http://www.luetaanyhdessa.fi/auroras.html

Artikkeli on julkaistu lyhennettynä versiona Suomen Akateemisten Naisten Liiton (SANL) jäsenlehti Minervassa 1/2014. 

Turun Akateemisten Naisten kiireinen toimintavuosi - Liiton 91. vuosikokous ja TANin 85-vuotisjuhla

Turun Akateemisten Naisten yhdistys (TAN) täytti 85 vuotta 18.4.2013, mutta juhlinta siirtyi syyslukukaudelle hallituksen päättäessä puheenjohtajansa Päivi Antilan johdolla yhdistää juhlinnan joulujuhlaan 3. joulukuuta, koska kokemuksesta tiedämme jäsentemme innokkaimmin osallistuvan  perinteisesti  joulukuun ensimmäinen tiistai-iltana  järjestettävään  pikkujoulujuhlaan.  

Turun Akateemiset Naiset oli myöntynyt osallistumaan. Liiton vuosikokouksen järjestämiseen 9-10.11 2013, toisen päivän sosiaalisen ohjelman osuessa Isänpäivään Hotelli Hamburger Börsissä oli varsinainen virallinen vuosikokous, jossa sen ohella päivä alkoi parilla mielenkiintoisella esitelmällä ja liiton historiikin julkistamisella. Maritta Pohlsin esitteli kirjoittamansa teoksen Korkeasti koulutetut naiset, joka myös lahjoitettiin historiatoimikunnan jäsenille ja liiton puheenjohtajalle. Se antaa hyvän läpi leikkauksen SANL:n toiminnasta vuosikymmenien kuluessa, joten jokaisen kannattaisi se hankkia liiton kautta.

Illallinen järjestettiin Aurajoen rannalla sijaitsevassa Hus Lindmanissa, jossa liiton puheenjohtajan ollessa estynyt, hänet korvasi varapuheenjohtaja Siv Dahlin -Jansson esittämällä liiton tervehdyksen, osallistujia oli noin 60. Ohjelmassa oli myös yhdistyksen puheenjohtaja Päivi Antilan ja allekirjoittaneen puheenvuoro ja kuvanveistäjä Raili Mikkosen kuvanveistonäyttely. Hän esitteli teosten taustoja ja syntyhistoriaa sekä lausui antaumuksella sepittämiään runoja. Raili Mikkonen on esimerkki siitä, että ikä ei ole este luovuudelle.  Pronssiveistosten hakeminen Paimiosta ja Sauvon Sotaveteraanien Raili Mikkoselle antama ansiomerkki esti osittain osallistumiseni vuosikokoukseen kun toimin autonkuljettajana ja ”eskorttina”.

Sosiaalinen ohjelma jatkui Isänpäivänä jolloin Turkuun jäi vain parisenkymmentä vuosikokousosallistujaa. Liitonrahastonhoitaja Sirkka Oksanen on liiton jäsenkirjeessä tammikuussa 2014 kuvannut kauniisti ne tunnelmat, jotka syntyivät Turun Seudun Hengitysyhdistyksen Viihdekuoro Pihinän laulaessa Pyhän Henrikin ”venekappelissa” Hirvensalon Moikoisissa. Kuoron johtaja musiikkipedagogi Juuso Peipon johdolla tunnelma kohosi korkealle yleisön yhtyessä tilaisuuden päättyessä innolla laulamaan Kalliolle kukkulalle rakennan minä majani.

Toivuttuamme liiton vuosijuhlista pääsimme suunnittelemaan yhdistyksemme yhdistettyä joulu- ja vuosijuhlaa, joka pidettiin perinteiseen tapaan Ravintola Svenska Klubbenilla. Iloksemme saimme Liiton puheenjohtajan professori Helena Rannan mukaamme juhlintaan vajaaksi kolmeksi tunniksi, kun hänen juna-aikataulunsa Karjaalta Turkuun ja taksilla asemalta juhlapaikkaan mennen tullen, soivat siihen mahdollisuuden yhdessä noin kuudenkymmenen TAN:n jäsenen kanssa. Puheenjohtaja Päivi Antilan tervetuliaistervehdyksen ja maljojen kohotuksen jälkeen lauloimme Varsinais-Suomen laulun. Aterian lomassa pidin lyhyen katsauksen liiton ja TAN:n väliseen toimintaa tuoden tiettäväksi myös puutteen tutustua keskushallituksen jäseniin kolmen puheenjohtajavuoteni aikana runsassisältöisten kokousten vuoksi. Muistutin myös siitä että Turun Akateemisilla naisilla ei ole keskushallituksessa edustajaa, vaikka Turku on paikallisyhdistyksistä jäsenmäärältään suurin eli noin 145 jäsentä ja vaikka yhdistyksessämme olisi seuraavassa sukupolvessa päteviä akateemisesti koulutettuja naisia. jotka valitettavasti eivät halunneet asettua edes ehdokkaiksi muiden tehtäviensä vuoksi. Sen jälkeen olikin Liiton puheenjohtajalla puheenvuoro.

TANin puheenjohtajia: vasemmalta oikealle Pirjo-Riitta Auranen, Seija Jumppanen, Ritva Tammivaara, Tiina Aalto sekä yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Päivi Antila.

Yhdistyksemme ja liiton entinen puheenjohtaja Seija Jumppanen käytti puheenvuoron muistuttaen osuudestamme Viron yhdistyksen toiminnan uudelleen aloittamisen yhteydessä ja jota vuosia ylläpidettiin sen jälkeenkin maksamalla heidän jäsenmaksunsa IFUW:lle. Myös TAN:n kunniajäsen Pirjo-Riitta Auranen varhempi puheenjohtaja loi katsauksen vuosikymmenten aiempaan toimintaan kertoen miten hän yhdessä Enne-Maija Järven kanssa olivat yhdessä muiden naisjärjestöjen kanssa olivat  järjestäneet Turun Konserttisalissa tilaisuuden, jolla oli saatu kerättyä huomattava rahasumma avustustoimintaan.. Valitettavasti kansainväliselläkin tasolla puheenjohtajana toiminut akateemisten naisten tulisielu, liiton kunniapuheenjohtaja Ritva-Liisa Karvetti oli estynyt osallistumasta juhlaan.

Yhdistyksen puolesta varapuheenjohtaja Helena Hallannoro jakoi liiton palkitsemismerkin seuraaville yhdistyksen toiminnassa aktiivisesti toimineille jäsenilleen: puheenjohtajat Tiina Aaltoja, Päivi Antila, tilintarkastaja Ulla Helle, Turussa Luetaan yhdessä -toiminnan aktiivi Päivi Lehtinen, tilintarkastaja Tuula Vilja. Maahanmuuttajien opetustoimintaan jo vuosia aktiivisesti osallistunut Marja-Liisa Rintanen tulee saamaan palkitsemismerkkinsä myöhemmin.

Yhdistyksen ja hallituksen jäsen Anja Paavonperä lausui vuosien takaa uudistamansa runon Akateeminen nainen ja hiljattain kirjoittamansa runon Syksy.

Yhdistystä onnittelivat adressilla Rauman ja Porin yhdistykset sekä kortilla aiempi puheenjohtaja Anna-Liisa Bergfors ulkomailta.

Myös Gaudeamus Igitur laulettiin -nousematta kuitenkaan tuolille- kun viimeinen säkeistö jätettiin laulamatta. Varapuheenjohtaja Helena Hallannoro lausui päätössanat ja toivotti hyvää kotimatkaa. Tilaisuus päättyi hilpeissä ja toivorikkaissa tunnelmissa, koska yhdistyksemme on saanut uusia jäseniä ja jäsenmäärä on poistumasta huolimatta ollut nousemaan päin. Helena Hallannoro liiton jäsentoimikunnan ja Eila Puhakka viestintätoimikunnan jäseninä pitävät yhteyttä liittoon. Yhdistyksemme toiminta on paikallistasolla monipuolista edelleenkin, vaikka International Club on jouduttu lopettamaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi.

Teksti: Ritva Tammivaara
Kuva: Päivi Antila

Artikkeli on julkaistu lyhennettynä versiona Suomen Akateemisten Naisten Liiton (SANL) jäsenlehti Minervassa 1/2014.

Mikä saa yhdistyksen elämään?

Likimain kaikkien suomalaisten naisjärjestöjen jäsenmäärän trendi on vähenevä. Jos jäsenmäärä ei vähene, niin ainakaan minkään yhdistyksen kasvu ei ole merkittävää. Suomen Akateemisten Naisten Liiton jäsenyhdistysten määrä on ollut enimmillään 35. Nykyisin yhdistyksiä on 20. Jäsenmäärä on 2014 noin 1 000, kun se on enimmillään ollut lähes 2 500.

Kun ryhdyin kirjoittamaan SANL:n historiaa, toimeksiantooni kuului sen selvittäminen, onko akateemisten naisten liitolla tulevaisuutta. Tässä puheenvuorossa kerron tutkimukseni tuloksista. Voin jo nyt paljastaa, että viihtyvyys omassa pienessä piirissä ei kanna kovin pitkälle. Naisjärjestöjen elämä vahvistuu ja jatkuu tekemällä ja näkymällä.

Yhdistystoiminnan ydin on oma verkosto
Yhdistystoiminnan alkuvaiheissa erityisesti naimattomat naiset löysivät yhdistyksistä ja seuroista oman yhteisönsä. Esimerkiksi professori Aira Kemiläinen kertoo liittyneensä Jyväskylän Akateemisiin Naisiin päästäkseen mukaan sosiaaliseen kanssakäymiseen, ”sillä perheetöntä naista ei tuolloin kutsuttu juuri mihinkään”. Nykyisin yhdistyksiin liittymisen syyt ovat periaatteessa samat: halutaan olla yhdessä, luoda uusia ystävyyssuhteita ja tutustua uusiin, eri aloilla toimiviin ihmisiin. Lisäksi täytyy olla tunne MEISTÄ.

Mitä yhdistyksissä tehdään?
Suomen Akateemisten Naisten Liitto on satavuotisen toimintansa aikana järjestänyt runsaat 10 000 tilaisuutta. Akateemisissa naisissa, kuten muissakin yhdistyksissä toiminnan ytimen muodostavat jäsenillat, joissa kuullaan esitelmiä erilaisista asioista. Aikana, jolloin median tarjonta oli suppeampaa kuin nykyisin, yhdistysten tilaisuudet olivat ikään kuin jatkokoulutuspaikkoja, joissa voitiin päivittää ja laajentaa omaa osaamista. Yhdistysten toimijat myös välittivät kokouksissa tietoa omista ammatillisista tai yhteiskuntapoliittisista tavoitteistaan ja loivat siten pohjaa ajamilleen asioille. Esimerkiksi vaikkapa tieto äitiyshuollon tärkeydestä levisi yhdistysten kautta.

Vuosien kuluessa retket sekä teatteri-, konsertti tai näyttelyvierailut ovat tulleet merkittäväksi osaksi useiden naisyhdistysten toimintaa.

Paitsi seuraa ja mielenkiintoista ohjelmaa yhdistyksissä toimiminen merkitsi yhteiskunnallisen vastuun kantamista ja ajan käyttämistä tärkeiden asioiden edistämiseen. ”Minun sukupolvessani akateemisuus koettiin etuoikeutena ja samalla velvoitteena osallistua yhteisiin rientoihin”, kertoi Jyväskylän Akateemisten Naisten pitkäaikainen puheenjohtaja, teologian tohtori Eira Paunu.

Yhdistykset keräsivät varoja kummiperheille tai vaatteita ”puutteenalaisille”. Tämänlaista toimintaa edustaa nykyisin Luetaan Yhdessä –verkosto.

Erityisesti vanhemman polven naiset antoivat niin suuren arvon koulutukselleen, että halusivat kannustaa nuoria naisia opintoihin. Monet yhdistykset jatkavat nuorten naisten tukemista omilla apurahoillaan.

Lisäksi yhdistykset ovat ajaneet tärkeinä pitämiään asioita. Akateemisten naisten yhdistyksistä turkulaiset hankkivat kaupunkiin sairaalan, porilaiset koulun, lappeenrantalaiset kaupungintaloon konserttisalin ja kajaanilaiset kesäyliopiston.

Suomalaisen hyvinvointivaltion sosiaalipolitiikka ja naisten aseman parantaminen ovat pitkälti naisjärjestöjen työn tulosta.

Yhdistystoiminta on kuulunut demokraattisen yhteiskunnan kokonaisuuteen sijoittuen julkishallinnon päätöksenteon ja ihmisen välissä. Järjestöjen kautta on oltu yhteydessä ihmisten elämään, kuultu ajatuksia ja muotoiltu niistä toimintamalleja, usein kansainvälistä taustaa vasten. Järjestöissä on opittu yhteiskunnallisiksi toimijoiksi ja vaikuttajiksi. Kun yhdistykset muodostavat valtakunnallisen liiton, keskusliitto voi muotoilla kannanottoja yhteiskunnallisista epäkohdista tai valmisteilla olleesta lainsäädännöstä. Se on toki mahdollista myös paikallisissa yhdistyksissä ja usein paljon tehokkaampaakin. Kunnissa voidaan tehdä lähipolitiikkaa!

Tukea ja malleja maailmalta
Kansainvälinen verkostoituminen oli erityisesti SANL:n alkuvuosikymmeninä hyvin tärkeää. Suomen itsenäisyyden alkuvuosina akateemisten naisten liitto merkitsi ”ikkunaa uuteen maailmaan”. Toisen maailmansodan jälkeen taas matkustettiin Tukholman kokoukseen jännittyneenä kuulemaan, hyväksyttäisiinkö saksalaisten rinnalla sotineet suomalaiset edelleen läntisten maiden yhteisöön. Tukholmassa suomalaiset otettiin avosylin vastaan. ”Tuntui varmasti kaikista, kuin olisi päästy hengittämään avannosta”, kuvasi Alli Wiherheimo.

Kansainvälinen vuorovaikutus ja vertaistuki – tieto tutkimusta tekevistä naisista ja heidän tutkimuksistaan sekä naisten asemaa ja koko yhteiskuntaa koskevista kysymyksistä – olivat suomalaisille yliopistonaisille tärkeitä. Suurten tiedenaisten kohtaaminen konferensseissa ja heidän vierailunsa Suomessa lisäsivät innostusta omaan tutkimus- tai muuhun työhön ja toisten naisten kannustamiseen.

Nykyisin mietimme, mitä kansainvälinen yhteistyö voi meille suomalaisille antaa, mutta olisiko aika antaa takaisin!

Rakenteet kantavat
Karismaattinen ja laajat verkostot omaava puheenjohtaja on yhdistykselle aina suuri siunaus. Pelkkä upea persoona ei kuitenkaan riitä yhdistystoiminnan pitkäkestoiseen menestykseen. Jos hyvä rouvaonni katkeaa, toiminta alkaa laantua puheenjohtajan jättäessä tehtävän, jos ei löydykään yhtä vetovoimaista tähteä.

Kestävän toiminnan salaisuus on perusrakenne, joka kantaa yhdistyksen vaihtelevien aikojen läpi.

Liittotason yhteistoimintaan kuuluu

-    yhdistysten osallistuminen keskushallintoon
-    yhdistysten osallistuminen sisällölliseen yhteistyöhön
-    yhdistysten osallistuminen kansalliseen seminaaritoimintaan
-    yhdistystoiminnan keskinäisen tiedonvaihdon toteutuminen

Keskushallituksessa toimiva jäsen saa mahdollisuuden pohtia toimintaa laajemmasta näkökulmasta. Tämän hän tuo omaan yhdistykseensä. Tieto kulkee myös päinvastoin. Yhdistys saa hallitusedustuksen kautta ajatuksiaan ja toiveitaan Liiton toimintaan. Sisällöllistä yhteistyötä ovat myös aloitteiden tekeminen, seminaareihin osallistuminen ja niiden järjestäminen sekä jäsenlehden toimittaminen ja siihen aktiivisesti kirjoittaminen. Vuosikokouksen järjestäminen mainitaan yhdistysten historiikeissa tärkeänä tapahtumana ja yhdistykset saavat ennen ja jälkeen oman vuosikokousvuoden uusia jäseniä. Myös yhteistyö muiden järjestöjen kanssa pitää yhdistyksen elinvoimaisena.

Naisjärjestöjen roolin muuttuminen
Suomalaiset naisyhdistykset keskittyivät 1960-luvulle saakka ensisijaisesti naisen aseman parantamiseen. Akateemisten naisten liitto kiinnittyi vahvasti varhaiseen naisliikkeeseen korostamalla koulutuksen merkitystä naisten vapautumiselle sekä naisten oikeutta toimia koulutustaan vastaavissa ammateissa ja vaikuttaa yhteiskunnan kehittämiseen.

Liiton ja yhdistysten johtohahmoiksi valittiin esikuvallisia ensimmäisiä: sisällissodan valkoisen puolen naissankari, tohtori Jenny af Forselles, ensimmäinen lääketieteen naisprofessori Laimi Leidenius, ensimmäinen laajalevikkisen lehden päätoimittaja Alli Wiherheimo, ensimmäinen tutkimuksen, yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja äitiyden yhdistänyt Elsa Enäjärvi-Haavio, ensimmäinen oikeustieteen professori Inkeri Anttila ja ensimmäinen arvostettu teknillisten tieteiden tutkija Aili Nurminen antoivat mallia naisten mahdollisuudesta edetä yhteiskunnassa.

Liitto oli 1960-luvulle saakka naiskeskustelun harjalla. Sen piirissä keskusteltiin koulutettujen naisten heikosta asemasta työmarkkinoilla, naisiin kohdistuvista ennakkoluuloista ja kotiäitien työhön paluusta sekä edistettiin naisten tutkimusten tukemista. Samalla tavoin vaikkapa Liike- ja virkanaisten kansallisliitto nosti esille naisten oikeutta työhön kodin ulkopuolella, periaatetta ”sama palkka samasta työstä”, antoi koulutusta talouden ja johtamisen kysymyksissä, vaati erillisverotusta, eläkejärjestelmien uudistamista. Naispappeuden toteuttaminen oli useiden naisjärjestöjen agendalla. YK:n alajärjestöille tehtävät selvitykset olivat vapaaehtoisorganisaatioille työläitä, mutta toivat naisasian vahvasti kaikkien raportteja antavien järjestöjen agendalle.

1960- ja 1970-lukujen vaihteessa uusi sukupolvi otti naiskeskustelun haltuunsa ja perinteiset naisjärjestöt leimautuivat vanhanaikaisiksi. Tasa-arvoasiat kiinnittyivät valtion hallintoon ja vastuu hyvinvointipalveluista siirtyi yhteiskunnalle lukuisten lainsäädännön uudistusten kautta. Naisten asemaa käsittelevän komitean mietinnössä (1970) todettiin, että monet naisjärjestöjen ”perinnäiset tavoitteet ovat toteutuneet, niiden tehtävät ovat suureksi osaksi siirtyneet yhteiskunnan eri laitoksille parantuneen sosiaaliturvan ja kehittyneen koululaitoksen mukana; tasa-arvoisuuden edistämisessä taas poliittiset puolueet ja ammattiyhdistysliike ovat nousseet avainasemaan. Naisjärjestöjen aktiivinen tehtäväkenttä on supistunut.” Naisjärjestöt ovat muuttuneet jäsenten keskinäisiksi yhdessäolojärjestöiksi, joiden hieman itsetarkoituksellinen toiminta keskittyy jäsenten viihdyttämiseen.”

Murros merkitsi naisjärjestöjen yhteiskuntapoliittisen roolin kyseenalaistamista. Vanhat lähtökohdat, naisten kouluttautuminen ja työssäkäynti, alkoivat olla itsestäänselvyyksiä. Naiserityisyys ja siihen perustuva naisen vastuu yhteiskunnallisesta kehityksestä näyttäytyi vanhanaikaisena. Vanhat järjestöt löysivät kuitenkin varsin pian mielekkään tehtäväkentän kahden Naisjärjestöjen Keskusliiton puheenjohtajana toimineen naisen ajattelun kautta. Toinen heistä oli Marjatta Väänänen, jonka näky oli naisten aktivoiminen poliittiseen osallistumiseen. Toinen ehkä vielä vahvempi vaikuttaja oli Helvi Sipilä, joka innosti suomalaisia järjestöjä osallistumaan maailman naisten tilanteen parantamiseen. Molempien vaikutus suomalaiseen naisjärjestökenttään oli hyvin merkittävä.

1980-luku oli naisjärjestöjen jäsenistön kasvamisen aikaa. Siihen vaikuttivat Marjatta Väänäsen ja Helvi Sipilän esille nostamat uudet teemat ja toimintamallit sekä aktiivinen keskinäinen yhteistyö. Akateemisten naiset lisäksi tämä näkyi esimerkiksi zontissa ja liike- ja virkanaisissa. SANL oli puheenjohtajansa Marjatta Koskijoen johdolla erittäin aktiivisesti yhteydessä Naisjärjestöjen Keskusliittoon ja sisarjärjestöihin. Tekemisen, näkymisen ja yhteistyön ansiosta Liiton jäsenmäärä oli 1980-luvun lopussa suurimmillaan.

Tärkeintä on tekeminen ja näkyminen
Pelkästään jäseniä sivistävä ja viihdyttävä yhteistoiminta ei pitkän päälle riitä pitämään toimintaa yllä. Tarvitaan joku konkreettinen kohde, joka puhuttelee tässä ajassa eläviä ihmisiä. Tekeminen ja yhdessä jaettu päämäärä ovat yhdistystoiminnan taikasana. Niiden kautta yhdistykset saavat uusia jäseniä. Pieni oma viihtyvyys houkuttaa vain omaan piiriin kuuluvia ja mahdollisesti muutamaa tuttavan tuttavaa. Muuthan eivät saa asiasta edes kuulla.

Lotta Svärd -järjestö, joka oli Suomen ja maailman suurin naisjärjestö, velvoitti jäsenensä osallistumaan aktiivisesti osastojen kokouksiin ja työskentelemään vuosittain tietyn tuntimäärän järjestön hyväksi. Tästä huolimatta, tai nimenomaan tämän vuoksi, siihen liittyi jatkuvasti uusia jäseniä. Lottia oli jo viisi vuotta järjestön perustamisen jälkeen enemmän kuin marttoja, vaikka Marttaliitto oli perustettu aikaisemmin. Sotilaskotiliitossa, joka on tekemisjärjestö, taas työskentelee nykyisin noin 6 000 sotilaskotisisarta.

On syytä miettiä...
Miksi jäsen liittyisi meidän yhdistyksemme? Mikä on se tunne MEISTÄ, joka meitä yhdistää? Keitä jää tämän tunteen ulkopuolelle?
Mitä meidän yhdistyksessämme tehdään? Kun kuulemme esitelmiä, miten siirrämme tiedon eteenpäin?
Miten me autamme ja ketä?
Miten luomme yhteyden nuoreen polveen, miten tuemme heitä?
Miten me vaikutamme yhteiskuntaan?
Miten luomme yhteyden poliittisiin päättäjiin?
Haluammeko tehdä kansanvälistä yhteistyötä? Kenen kanssa? Missä puitteissa?
Onko meillä jotain annettavaa?


FT Maritta Pohls
Korkeasti koulutetut naiset. Suomen Akateemisten Naisten Liiton historia -teoksen (SKS 2013) kirjoittaja
Puheenvuoro SANL:n seminaarissa 13.1.2014

SANL myy Korkeasti koulutetut naiset -teosta jäsenhintaan 30 € (+ lähetys- ja postituskulut 6,90 €). Tilaa nyt omaksi tai lahjaksi osoitteesta: sanl.fkaf[a]akateemisetnaiset.fi

Suomessa ei pitäisi enää olla köyhiä

Suomessa ei ole koskaan ollut niin paljon varallisuutta kuin nyt, mutta se on jaettu väärin. On suunnaton häpeä, että hyvinvointivaltiossamme on köyhiä. Jos hallitus ja eduskunta oikeasti haluaisivat, niin kenenkään ei tarvitsisi turvautua toimeentulotukeen kuin erittäin poikkeuksellisissa hätätapauksissa.

Etuudet ovat jääneet muusta hintojen ja palkkojen noususta niin paljon jälkeen, että niillä on mahdoton tulla toimeen. 90-luvun alun laman jälkeen tuloerot alkoivat kasvaa. Akavan puheenjohtaja Sture Fjäderin mukaan tuloerojen kasvu ei ole välttämättä huono asia (Helsingin Sanomat 25.1.2014). Hänen mielestään myös verotusta pitäisi keventää.

Tosiasiassa hyvätuloisten verotusta on jo kevennetty liikaa. Tuloeroja pitää nimenomaan pienentää. Nyt moni rikas pystyy kiertämään veroja sillä, että muuttaa ansiotuloja pääomatuloiksi. Työttömillä ei ole tätäkään mahdollisuutta, koska ei ole mitä muuttaa. Mielestäni henkilön ansio- ja pääomatulot pitää laskea yhteen ja koko summaa verottaa progressiivisesti. Rikkaiden verotusta pitää kiristää. Pienituloisten verotusta on kevennettävä – eikä niiltä pidä ottaa veroja, joiden bruttotulotkaan eivät riitä kohtuulliseen elämään tai edes välttämättömään.

Kunnallisveron nostaminen vaikeuttaa pienituloisten elämää, koska se ei ole progressiivinen. Jos valtio vielä lisää kuntien velvollisuuksia, niin eikö kunnallisveronkin pitäisi olla progressiivinen? Myös lääkkeiden ja ruokien arvonlisäveron nosto kurittaisi köyhiä. Hyvätuloinen pystyy kyllä ostamaan nykyistä kalliimpaakin ruokaa, mutta pienituloinen joutuu miettimään, ostaako tänään lääkkeitä vai ruokaa.

Tuloeroista puhumisen sijaan Akavan puheenjohtajan pitäisi puuttua Akavan sisäiseen eriarvoisuuteen. Akavaan kuuluu paljon pienituloisia, jotka työskentelevät nimenomaan naisvaltaisilla aloilla. Heitä ovat esim. peruskoulun luokanopettajat, kirjastonhoitajat ja sosiaalityöntekijät. Kasvatustieteen maisterilla ja diplomi-insinöörillä on samantasoinen koulutus, mutta se ei näy palkassa. Sture Fjäderillä on nyt hyvä mahdollisuus alkaa vaatia humanististen alojen maistereille edes suurin piirtein yhtä hyvää palkkaa kuin monilla kauppatieteiden maistereilla ja diplomi-insinööreillä jo on.

Ammattiliittojen pitäisi nopeasti puuttua nuorten naisten syrjintään työmarkkinoilla. Tähän syrjintään on selkeä syy: perhevapaat rasittavat epäoikeudenmukaisesti naisvaltaisten alojen työnantajia. Yksi ratkaisu tähän epäkohtaan on, että kustannuksiin osallistuvat verojen muodossa kaikki ja korvaukset maksetaan Kelasta. On tärkeätä, että esim. pienyrittäjät voivat palkata äitiyslomalle jäävän tilalle sijaisen ilman ylimääräisiä kustannuksia. Tavoite on, että miehet käyttäisivät perhevapaita yhtä paljon kuin naiset, mutta tämä ei näytä vielä toteutuvan. En ole huomannut ammattiliittojen miesjohtajien vaativan perhevapaiden kustannusten tasaamista.

Mielestäni kukaan ei tarvitse miljoonaeläkettä tai edes yli 10 000 euron kuukausituloja. Lainsäätäjät päättävät, syrjäytetäänkö joitakin ihmisryhmiä kaiken ulkopuolelle vai pyritäänkö oikeudenmukaisuuteen. Hallitus pohtii veroja ja säästämistä mutta ei uskalla tehdä rohkeita päätöksiä, koska rikkaathan suuttuisivat!

Aila Tuula Isotalo
Säkylän kirkkoherra, TL, FM